Lempirunojani ja sananen rakkaudesta
Runoja ja rakkautta…what’s not to love…
One Last Poem for Richard, Sandra Cisneros
Löysimme runon kirjaimellisesti ystäväni Adrianan kanssa vuonna 2013. Olimme jossakin päin Amsterdamia ja pysähdyimme lukemaan Cisneroksen runoa yhden rakennuksen seinästä. Runo on siitä lähtien kulkenut mukanamme – eroissa, kaipauksessa, elämässä. Kun olin keskellä musertavaa eroa, lähetti ystäväni runon minulle, vaikken ollut vielä edes kertonut tilanteesta – sielujen telepatiaa. Ja ai vitsi tuntui hyvältä lukea tämä vanha, tuttu, rakas runo taas yhden kerran.
Tonight I Can Write the Saddest Lines, Pablo Neruda
Nerudan runo kuuluu myös erorunoarsenaaliini. Lohduttava, surumielinen, mutta eteen päin katsova. En muista, kuinka runo saapui elämääni, mutta se on rakas joskaan ei aiheuta minussa enää samanlaista reaktiota kuin esimerkiksi New Yorkissa asuessani muutama vuosi sitten. Kai ajatus omistamisesta tuntuu jotenkin…kenties en sanoisi vastenmielinen, mutta hyvin hankala. Niin me kaikki kasvamme – kuten myös ajatuksemme parisuhteista ja rakkaudesta.
I Like My Body When It Is With Your, E. E. Cummings
Ja sitten suuri suosikkini: ilmiömäinen E. E. Cummings, jonka vertaista ei ole. Aina yhtä jännittävää, leikkimielistä, rohkeaa, käsittelemätöntä – hieman kuin rakkaus, jonka nyt ajattelisin olevan – jos ei ideaalia – niin ainakin täydellisen haluttavaa.
Lue myös:
Lue myös: