Lokakuu biiseinä ja fiiliksinä
Jännittävää lokakuun viimeistä, rakkaat ystävät!
(Ja voi kuinka toivoisin olevani juuri nyt New Yorkissa nauttimassa Halloweenista. Sen sijaan olen Luxembourgissa, jossa taloja ei koristella, eikä Halloween oikeastaan edes kaupunkikuvassa näy. Toki sen ymmärrän, eihän kyseessä todellakaan ole eurooppalainen ”juhla”.)
Nyt seuraa pieni lokakuu-recap biisien ja fiiliksien muodoissa. Olisin toivonut voivani kirjoittaa kirjoista, mutta valitettavasti väitöskirjatyö vei tässä kuussa miltei kaiken lukuintoni. Mutta toivottavasti kuukauden kuluttua voimme puhua marraskuusta kirjoin…
Lokakuun alku kului lähinnä the Blazea kuunnellessa ja hykerrellessä. Mulla oli vaan ihan mahtava fiilis (varmaankin johtui siitä, että vietin syyskuun viimeisen viikonlopun Belgiassa ja olin jotenkin tosi refreshed sen loman jälkeen).
https://www.youtube.com/watch?v=tDX_XmdccHY
Lokakuun toisella viikolla päivät alkoivat tuntua jo huomattavasti lyhyemmiltä ja olo muuttui päivä päivältä melankolisemmaksi. Kuuntelin paljon Lanaa ja tein 12-tuntisia työpäiviä. Heräsin usein jo aamuviideltä ja olin toimistolla kuuden jälkeen…
Lokakuun lopussa aloin olla jo hyvin poikki kiitos crazy-pitkien työpäivieni ja yhden henkilökohtaisen elämän asian kanssa. Olin miltei viikon korkeassa kuumeessa, kelasin kuumehouruissa elämääni ja kuuntelin italialaista Coez-räppäriä. Päätin leikata hiukset lyhyeksi ja tein yhden radikaalin päätöksen töihin liittyen.
Circles on ollut viime päivien biisini. Ystäväni soittaa sitää aamuisin laittautuessaan. Kappaleeseen ja koko tilanteeseen liittyy paljon herkullista symboliikkaa. Useat Post Malonen kappaleet olivat minun ja hänen biisejä (enkä nyt puhu enää ystävästäni, vaan Hänestä), Go Flex, Better Now, Candy Paint, White Iverson…nyt kuuntelen Circlesiä ja olo on yhtä aikaa voittamaton ja täydellisen lyöty.
”Seasons change and our love went cold
Feed the flame ’cause we can’t let go
Run away, but we’re running in circles
Run away, run away.”
Tällaista on elämä…kliseisiä, parhaimmillaan keskinkertaisia laulunsanoja rakkaudesta ja eroista. Ystävän sohvalla tunnottomana makaamista ja sähköpostiviesteihin vastaamista.
Ja sokerina pohjalla lenkkibiisini: koska…kenellä kestää erota yli neljä kuukautta…(Asiasta toiseen: Oxxxymiron lienee parasta heti Pietarin jälkeen. Love love love. Mikä nerokas mies!)
Mutta niin: olen hyvin valmis vuoteen 2020, sanotaanko vaikka niin.
Lue myös:
