Journey

1.10.2019 Celine

TOIVEPOSTAUS: Ensikertalaisen Pietari

Sain jonkin aikaa sitten pyynnön kirjoittaa Pietarista (ah mikä ihana toive!) ja erityisesti siitä, mitä ensikertalainen voisi kaupungissa tehdä.

Tuumasta toimeen siis. Tämän minijuttusarjan ensimmäisessä osassa tarkastellaan Pietarin nähtävyyksiä, jotka sopivat mielestäni erityisen hyvin ensikertalaiselle.

Nähtävyydet: museot

Eremitaaši

Monesta asiasta tällä listalla en ole täysin varma (on kauhean haastavaa rajata ehdotuksia tällä tavalla), mutta olen hyvin varma Eremitaašista: sen soisi jokaisen Pietarin-kävijän kokevan. Eremitaašissa tuntee Romanovien mahdin (ja vaurauden), eikä sen vertaista oikein löydy koko maailmasta – tietysti jos ajatellaan museon kokoelmia, niin tietysti sitten Louvre ja British Museum, sekä Met, ovat hyvin lähellä – mutta jos ajatellaan säihkettä ja upeutta, niin sitten kyllä ei…

Viikonloppulomalla ei tietenkään välttämättä huvita viettää yhtä päivää museossa, mutta onneksi Eremitaašiin voi oikein mainiosti tehdä kohdennetun tunnin-parin vierailun. Suosittelen aloittamaan Talvipalatsista (Kenttämarsalkkojen sali, Pieni valtaistuinsali, Vaakunasali, Sotagalleria, Aleksanterinsali, Suuri valtaistuinsali, Valkoinen sali, Malakiittisali, Musiikkisali…hyvin paljon Instagrammattavaa…)

Kunstkamera

Pietari Suuren perustama Kunstkamera on Venäjän ensimmäinen museo. Museo avattiin yleisölle vuonna 1719. Etnologinen ja etnografinen kokoelma ei välttämättä ole kaikille kauhean kiinnostava (minä esimerkiksi museologitausta huolimatta en ole hirveän suuri fani, mutta tässä museossa on kyllä aina mielenkiintoista, niin hyvässä kuin pahassa), mutta museorakennus on todella kaunis (yksi venäläisen barokin helmistä).

Kunstkamera on ensikertalaisen listallani sen sijainnin (upea näkymä Nevan toiselle puolelle eli siis Eremitaašin puolelle) ja historian takia. Se on myös melko kompakti museo, johon tutustumiseen ei mene aivan kauheasti aikaa.

Stroganovin palatsi

Ei Pietaria ilman palatseja…oma suosikkini on Stroganovin palatsi Nevski prospektin ja Moika-joen varrella. Rastrellin vuosina 1752-54 suunnittelema palatsi on uskomattoman kaunis ja täynnä upeita saleja ja muita kiinnostavia huoneita. Erinomainen paikka pienelle unelmoinnille siis…

Nähtävyydet: kirkot

Smolnan katedraali

Rastrellin suunnittelema Smolnan katedraali valmistui Elisabetin aikakaudella vuonna 1748. Kirkko on sijainnistaan huolimatta mielestäni must, sillä se on erinomainen esimerkki venäläisestä barokista ja katedraali on pihapiireineen hyvin viehättävä.

Iisakinkirkko

Iisakinkirkko lienee yksi Pietarin tunnetuimmista nähtävyyksistä. Kyseessä on kuitenkin yksi maailman suurimmista (ja kenties myös näyttävimmistä) kirkoista. Suosittelen kiipeämään ylös kupoliin – upea näköala ympäri Pietaria.

Aleksanteri Nevskin luostari

Aleksanteri Nevskin luostari perustettiin vuonna 1710 novgoridilaisen sotapäällikön ruhtinas Aleksanteri Nevskin muistoksi. Nevski löi ruotsalaiset kuuluisassa taistelussa Nevan suulla vuonna 1240 ja sai lisänimen Nevski eli Nevalainen. Aleksanteri Nevski kanonisoitiin vuonna 1547 ja vuonna 1724 Pietari Suuri toi hänen pyhäinjäännöksensä luostariin.

Luostarialueella on paljon mielenkiintoista (ja kaunista / koskettavaa) nähtävää kuten Trezzinin suunnittelema Marian ilmestyksen kirkko, Starovin Pyhän kolminaisuuden katedraali (joka on muuten yksi Pietarin suurimmista kirkkorakennuksista ja luostarin pääkirkko) sekä kolme hautausmaata.

Muut nähtävyydet

Kesäpuisto

Pietarin rakastettu sydän eli Kesäpuisto on mielestäni yksi kaupunkin kivoimmista paikoista ja sen soisi jokaisen ensikertalaisen kokevan. Puiston rakennustyöt alkoivat maaliskuussa 1704.

Funny fact: Pietari Suuren aikana puisto oli koristeltu 1600- ja 1700-luvun marmorisilla antiikin jumalien ja jumalattarien patsaiden jäljennöksillä. Nämä patsaat olivat ensimmäisiä eurooppalaisen kuvataiteen teoksia Venäjällä. Aikaisemmin moskovalainen tapa, joka perustui ortodoksiseen fundamentalismiin oli kieltänyt ihmiskehon kuvaamisen.

Pietarin moskeija

Pietarin moskeija on yksi lempipaikoistani kaupungissa. Ensikertalaiselle se on oivallinen nähtävyys (ja toisekseen: milloin viimeksi olet käynyt moskeijassa?) ja aivan uskomattoman kaunis!

Gribojedovin kanava

Ei ole Pietaria ilman kanavia ja jokia. Gribojedovin varrella on monta mielenkiintoista nähtävyyttä ja ennen kaikkea sen varrella näkee kaupunkia monipuolisesti (verrattuna esimerkiksi Moikaan, joka tuntuu olevan lähinnä täynnä palatseja) – sekä palatseja että Dostojevskin Pietaria.

Lue myös:

Pietarissa opittua

Pietari: Missä kuljin

Pieni opas Pietariin

Avainsanat: Eurooppa, matkalla, Pietari, venäjä

Kulttuuri Ruoka ja juoma Matkat Museot ja näyttelyt

29.9.2019 Celine

Muutin taas (mutta en aloita enää alusta)

Muutin kuun alkupuolella Iso-Britanniaan. (Ja tapani mukaan tein muutosta melko dramaattisen asian perheelleni ja ystävilleni. Tein heille selväksi, että muutto tuntuu vähintäänkin pakkopullallalta, että en todellakaan pidä edes Lontoosta, että kaikki on ihan kauheaa ja aivan varmasti hirveää.) (Jep…millainen ihminen valittaa siitä, että ”joutuu” muuttamaan Englantiin…no, esimerkiksi tällainen etuoikeutettu tyyppi kuin minä. Anyways…)

Asun nyt Britanniassa. Kyseessä ei ole lempimaani (se on Italia!), mutta tää on okei. Maa on tuttu. Asuin täällä jonkin aikaa vuonna 2011. Sää on itse asiassa ollut verrattain mainio, lähinnä aurinkoa ja nyt viime päivinä hieman sadetta.

Olotilani on siis rauhoittunut hyvinkin paljon kesästä, jolloin kriiseilin muuttoani milloin kenellekin. Ahdisti muuttaa, ahdisti ajatus ”uudesta” elämästä, ahdisti niin maakin kuin kaupunkikin (joka itse asiassa ei edes ole Lontoo). Sitten rakas ystäväni (joka on asunut niin monessa maassa, etten nyt ykskas eds muista kuinka monessa) saapui Suomeen ja yhtenä iltapäivänä istutti minut alas ja kysyi: ”Miten sä jaksat aloittaa alusta taas?”

Ystäväni vilpitön, rakkaudella esitetty kysymys sai minut pohtimaan. ”No, emmä oikein jaksaisi”, vastasin, ”mutta ei mulla ole vaihtoehtoja. Emmä voi nyt Suomeenkaan jäädä.”

Keskustelumme jäi mieleeni ja palasin siihen aina aika ajoin. Sitten, hieman kliseisesti yhtenä päivänä aamiaispöydässä sain suuren ahaa-ajatuksen: enhän mä tässä enää aloita alusta vaan jatkan elämääni. En muuttanut Britanniaan löytääkseni uuden itseni, en muuttanut tänne luodakseni uuden elämän. Muutin tänne jatkaakseni siitä, mihin Dohan (ja Suomen) elämäni päättyi.

(Ja kaikille heille, jotka muuttavat aloittaakseen alusta: hyvä. Se on oikein hyvä. Minä en vaan enää kykene suhtautumaan maasta tai kaupungista muutosta toiseen siten. En jaksa enää ajatella, että oli Hollanti-elämä, sitten Italia, sitten New York, sitten Doha, sitten Pietari, sitten taas Doha. En halua, että joka paikassa täytyy aloittaa alusta, koska se tuntuu niin dramaattiselta ja paradoksisesti lopulliselta. Se tuntuu niin suurelta. En jaksa enää suurta ja merkittävää: haluan ajatella aamukahveja ja työmatkoja, kauppareissuja ja iltatreeniä. Sitähän se elämäni lopulta on.)

Lue myös: