Rakas Pariisi on kaupungeista se, jossa haluan kokea vain samoja vanhoja juttuja, joita olen tehnyt jo yli viidentoista vuoden ajan. Eli minulla ei valitettavasti ole jakaa avokadoleipävinkkejä tai trendikkäitä kauramaitoa tarjoavia kahviloita, sillä Pariisissa nämä em. humputukset eivät yksinkertaisesti kiinnosta.

Pariisi on itselleni muuttumaton, ja siinä lieneekin kaupungin taika ja toisaalta se viehättävä paradoksi, joka tekee Pariisista tuntemamme kaupungin: oikeastihan kaikki muuttuu. Kaupunkiin liittyvä toinen paradoksi: se on niin paljon niin monelle. Jokaisella tuntuu olevan oma Pariisinsa, jonka tunnistaa aina. Kaupunki on samaan aikaan henkilökohtainen, mutta Pariisissa ei todellakaan kannata ottaa mitään henkilökohtaisesti. Siinä suhteessa Pariisi on kuin muut suurkaupungit, joskus tyly, joskus suopea, useimmiten sattumanvarainen.

Täällä kuljen:

Île Saint-Louis

Hurmaavinta Pariisia on pikkuruinen Saint-Louisin saari tunnetumman sisarensa Île de la Citén vieressä. Saarta idyllisempää Pariisia saa etsiä. Suurin osa saaren rakennuksista on peräisin 1600-luvulta ja maisemakuva onkin siksi varsin yhtenäinen ja hyvin klassinen. Saaren tunnetuin nähtävyys lienee Berthillon-jäätelömyymälä, mutta muuten saarella on todella rauhallista ja mukavan hiljaista, sekä tietysti äärimmäisen kaunista. Saint-Louisilla ovat aikoinaan asuneet mm. presidentti Pompidou, Camille Claudel (joka taidetaan valitettavasti parhaiten tuntea Rodinin rakastajattarena), Paul Cézanne, Voltaire, Delacroix, Baudelaire, Colette ja Chopin. Mielestäni ultimate life goals olisi asua Saint-Louisin saarella…edes vaikka kuukauden verran.

Montmartre

Toinen suosikkialueeni Pariisissa on boheemi Montmartre, 1800-luvun taiteilijoiden koti. Alue on parhaimmillaan aamuisin ennen turistimassoja (mutta todettakoon myös, että kyllä Montmartrelta vielä rauhallisiakin paikkoja löytää, kunhan valitsee pieniä katuja). Place du Tertren aukiota kannattaa välttää. Pariisin ainoan viinitarhan seutu Rue Saint Vincentin ja Rue des Saulesin kulmilla on kerrassaan ihastuttavaa. Tuulimyllyt Rue Lepicin varrella puolestaan muistuttavat tyystin toisenlaisesta, jo kadonneesta, kaupungista.

Le 16e arrondissement

Pariisilaisten (tosin vain pienen vähemmistön) arkea tarkkailen mieluiten 16. arrondissementissa, jossa sijaitsee myös kaupungin suurin puisto, Bois de Boulogne. Seizième on valloittava sekoitus yläluokkaista Pariisia ja porvarillista charmia. Paljon ruoka- ja kukkakauppoja, kouluun rientäviä lapsia, liikemiehiä lounaalla, naapureiden välistä toverillisuutta…

Ei ole matkaa Pariisiin ilman taidetta ja museoita:

Musée Marmottan Monet, 2 Rue Louis Boilly

Tämä perin viehättävä museo on  erinomainen syy kuljeskella 16. arrondissementissa. Museossa on yksi maailman merkittävimmistä Monet’n kokoelmista, mutta myös paljon Manet’n ja Degasin töitä. Kooltansa museo on melko pieni, joten museoähky on hyvin epätodennäköinen, mutta museo on kyllä sitäkin kauniimpi, taidemuseon ja kotimuseon sekoitus.

Musée Jacquemart-André, 158 Boulevard Haussmann

Nélie Jacquemartin ja hänen miehensä Edouard Andrén 1800-luvun kotimuseo on yksi Pariisin prameimmista (ja ehdottomasti kaupungin paras kotimuseo). Museossa voi tutustua parin hulppeaan kotiin kaikkine salonkeineen, sekä tietysti heidän taidekokoelmaansa, joka on keskittynyt italialaiseen renessanssiin (esimerkiksi Donatello, Botticelli, Perugino, Ucello, Mantegna & Bellini.) ja rokokoon maalaustaiteeseen (esimerkiksi Boucher ja Vigée-Lebrun).

Musée Bourdelle, 18 Rue Antoine Bourdelle

Ateljeemuseoiden maailmanlaajuista parhaimmista puolestaan edustaa kertakaikkisen viehättävä Musée Bourdelle, kuvanveistäjä Antoine Bourdellen elämäntyölle omistettu museo. Pysyvän näyttelyn lisäksi museossa järjestetään todella laadukkaita vaihtuvia näyttelyitä.

Musée Gustave Moreau, 14 Rue de la Rochefoucauld

Toinen erinomainen ateljeemuseo esittelee taidemaalari Gustave Moreaun kotia ja ateljeeta. Hänen asuntonsa on viehättävä, mutta mon dieu kuinka upea taiteilijan ateljee oikein onkaan. Moreau, joka oli yksi fin de sièclen tärkeimmistä taiteilijoista suunnitteli asuntonsa muuttamisen museoksi ja toteutti hankkeen itse.

Institut du Monde Arabe, 1 Rue des Fossés Saint-Bernard

Arabimaailmaa -ja kulttuuria esittelevä taidekeskus Seinen rannalla lienee yksi Pariisin parhaimmista kulttuuri-instituuteista. Instituutti on erityisen kuuluisa rakennuksestaan, joka käynnisti arkkitehti Jean Nouvelin kansainvälisen uran. Rakennuksen tunnetuin osa lienee sen eteläfasadi, joka on pöyristyttävän upea ja ilmentää kulttuurien sekoittumista.

Kun haluan rauhoittua:

Parc Marcel Bleustein Blanchet, Rue de la Bonne

Tässä Sacré-Coeurin takana sijaitsevassa puistossa ei sinänsä ole mitään ihmeellistä (vaikka toki on sinänsä harvinaista löytää verrattain rauhallinen paikka näin lähellä pariisilaista meganähtävyyttä.) Puisto on itselleni tärkeä, koska olen viettänyt siellä aikaa lapsesta saakka ja siellä on tapahtunut jos jonkinlaista merkittäviä asioita nuorelle naiselle.

Cimetière du Père-Lachaise, 16 Rue du Repos

Huolimatta suurista vierailijamääristään, Père-Lachaisen hautausmaalta löytää myös rauhallisia sopukoita. Hautausmaalla lepäävät mm. Jim Morrison, Édith Piaf, Oscar Wilde,  Molière, Georges Bizet, Chopin ja Proust.

Saint-Séverin, 3 Rue des Prêtres Saint-Séverin

Myöhäiskeskiaikainen 1200-luvulta 1500-luvulle rakennettu Saint-Séverinin kirkko lienee yksi Pariisin kauneimpia. Vaikka kirkon rakennusaika on pitkä, kirkko on silti verrattain yhtenäinen. Kirkon kaksinkertaisen kuorikäytävän pylväät, joiden holviruodeista muodostuu viuhkan kaltainen verkko ovat todella näyttävät.

Sacré-Coeur, 35 Rue du Chevalier de la Barre

Siitä lähtien kun katsoin Amélien yhdeksänvuotiaana, olen ollut kiinnostunut Pariisin kenties tunnetuimmasta kirkosta. Sacré-Coeurin ulkomuoto on varmaankin ollut kiivaan väittelynaihe sen perustamisesta lähtien, mutta itse olen varsin mieltynyt siihen myös esteettisestä näkökulmasta. Itselleni kirkko edustaa jatkuvuutta, vaikka toki Pariisista löytyy huomattavasti vanhempia kirkkoja kuin 1800-luvun lopun aikainen Sacré-Coeur, mutta itselleni Souppes’n kalkkikivestä valmistettu kirkko pysyy, vaikka kaikki muu, ja ennen kaikkea minä itse, muuttuisi. Ja toki aina Sacré-Coeuriin astuttaessa tai sieltä pois kulkiessa mieleeni tulee Amélie ja hänen äitinsä tragikoominen kohtalo.

Grande Mosquée de Paris, 2 bis Place du Puits de l’Ermite

Rakas ystäväni ehdotti kerran tapaamista Pariisin suurmoskeijan kahvilassa ja siitä iltapäivästä lähtien arkkitehtiryhmä Heubès, Fournez ja Mantout’n 1920-luvulla rakentama moskeija on ollut yksi suosikkipaikoistani kaupungissa. Kahvilan minttutee on taivaallista ja moskeijan yhteydessä sijaitseva maurilaispuutarha on upea, unohtamatta tietenkään itse rukoushuonetta.

Pariisissa aina:

Kävelen ympäri kaupunkia ja havainnoin Pariisin väriä. Merkittävä osa kaupungista on valmistettu hiekkakivestä, le grès, mutta mystisesti kaupungin väri tuntuu silti vaihtuvan. Joskus Pariisi on kellertävä, joskus vaaleanpunainen, joskus himmeästi kimalteleva, mutta toki useimmiten harmaa 50 shades of grey -tyylisesti.

Pariisissa en koskaan nauti kahvia al bar, vaan aina istuen ja mieluiten kasvot kadulle päin. Tälle on hyvin yksinkertainen syy, Satu Waltarin sanoin: Kaikki mielenkiintoinen tapahtuu aina viereisessä pöydässä. Ja mitä tulee puheisiin pariisilaisista tarjoilijoista, kenties he ovat ynseitä, sillä ei oikeastaan ole väliä. Quelle horreur olisi kuvitella Pariisi täynnä amerikkalaishenkisiä asiakaspalvelijoita.

Kahvista puheenollen, croissantit haen aina boulangeriesta, en koskaan kahvilasta. En tiedä miksi. Kai sekin vain jotenkin tuntuu erilaisesta ja muistuttaa minua tädistäni, joka toi aina croissantteja aamiaiselle lähi-boulangeriestaan.

Aina Pariisissa ollessani myös kuljeskelen Seinen rantaa kohti bouquinistes-kauppiaita. Vanhat kirjat ovat aina miellyttäviä, mutta vanhat kirjat vihreissä laatikoissa ovat next level -juttuja.

Kuvittelen itseni keskellä belle époque -kautta.

Lue myös:

Prologi Pariisista

Rakkaudesta Pariisiin