Olen asunut suurimman osan aikuisvuosistani ulkomailla. Kuluneet kahdeksan vuotta ovat olleet pitkälti tavallista arkea. On ollut kauppareissuja, aikaisia aamuja, eväiden kuljettamista ja oman paikan etsimistä. Aina aika ajoin pyrin reflektoimaan oppimani kanssa. Minne olen menossa? Mitä olen oppinut?

1. Maailma on tietyllä tapaa suurempi. On enemmän mahdollisuuksia, mutta toisaalta ulkomailla ihminen kohtaa myös huomattavasti enemmän kilpailua: työ- ja opiskelupaikoista, viisumikiintiöistä, asunnoista. Aina tulee vastaan joku, joka on fiksumpi, älykkäämpi, kauniimpi, filmaattisempi. Sen takia kannattaakin tulla mahdollisimman sinuiksi itsensä kanssa mahdollisimman nopeasti.

2. Oma reaktioni tietynlaiseen ”kilpailun” kovenemiseen (vaikka tietysti, emmehän me tässä elämässä toistemme kanssa kilpaile, vaan porskuttelemme rauhallisesti eteen päin omissa elämissämme) oli tutustua omaan sukuhistoriaani ja ymmärtää mistä minä tulen. Henkilökohtaisen ja suomalaisen historian ymmärtäminen vähensi omalla kohdallani erilaisia komplekseja – esimerkiksi kanditutkintoni alussa tunsin tietynlaista huonommuuttaa, etten ollut käynyt yksityiskouluja tai brittiläistä sisäoppilaitosta (I know…nyt naurattaa), koska se oli kaveripiirissäni vallinnut normi.

3. Sopeutuminen ja sulautuminen ovat kaksi eri asiaa. Olen mielestäni sopeutunut hyvin kaikkiin maihin, joissa olen asunut, mutten oikeastaan sulautunut yhteenkään. Kunnioitan maiden tapoja ja kulttuureita, sekä noudatan lakeja (obviously), mutta pidän kiinni omista tavoistani ja kulttuuristani. Totta kai mukaan tulee usein uusia tapoja ja käytäntöjä, mutta perusarvoni, eli esimerkiksi vapaus ja feminismi, eivät ole kadonneet. Pikemminkin kokemukset eri maissa ja konteksteissa ovat tehneet minusta entistä liberaalimman.

4. Valittaminen ja vertailu eivät vie pitkälle. On hyvin mahdollista, että ulkomaille muuttaessaan ihminen huomaa että useat käytännön asiat hoidetaan eri tavalla tai byrokratian määrä tuntuu järkyttävältä. Tähän ei minulla ole muuta sanottavaa kuin deal with it. Meillä kaikilla expateilla on lukuisia surkuhupaisia tarinoita siitä, kuinka kummallisten ja monimutkaisten asioiden kanssa joudumme painimaan. Jos valitat, valitse hetki tarkasti. Pidemmän päälle kukaan ei jaksa kuunnella kitisijää – varsinkaan jos hän tulee maasta, joka useiden ihmisten perspektiivistä vaikuttaa utopialta.

5. Kaikkialla on kauneutta ja kaikkialla on ongelmia.

6. Olen asunut verrattain epätasa-arvoisissa maissa – esimerkiksi Yhdysvalloissa, Britanniassa sekä Qatarissa, mutta toisaalta myös tasa-arvoisissa ja liberaaleissa valtioissa kuten Alankomaissa. Silti aina ajattelen, kuinka hyvin asiat Suomessa lähtökohtaisesti ovat, mutta samalla tiedostan, että niiden eteen on tehtävä töitä.

7. Mutta toisaalta tiedostan, että monet asiat ovat muualla paremmin kuin Suomessa. (Lähdetäänkö liikkelle vaikka siitä, miten makeilta tomaatit maistuvat Italiassa…)

8. Maailmankuvani on avarampi, erityisesti asuttuani Euroopan ulkopuolella. (Tiedän, että tämä on melkoinen klisee, mutta omalla kohdallani todella totta.) Siinä missä merkittävä osa suomalaisista ystävästäni ja tuttavistani edustaa sosioekonomisesti ja erityisesti arvoiltaan hyvin pientä kohorttia, ”ulkkis”ystäväni ovat huomattavasti laajempi joukko. Toki näin ei välttämättä ole – expat bubble voi olla usein hyvinkin pieni ja omalla tavallaan ahdas paikka.

9. Helsinki-Vantaalle laskeutuminen on aina yhtä ihanaa, erityisesti joulukuussa.

10. Hyvät käytöstavat ja maalaisjärki vievät hyvin pitkälle. Tiedä milloin kannattaa ottaa taksi metron sijasta tai toisin päin ja kohtele kaikkia ihmisiä valtionpäämiehistä laitapuolen kulkijoihin kunnioituksella. Ja pidä jalat maassa, vaikka liikkuisit minkälaisissa piireissä.

__

Aikaisempia kirjoituksia ulkomailla asumisesta:

Seikkailuista (eli elämästäni)

Dilemma: muuttaa vai pysyä?

Kuinka löytää ystäviä? (Aikuisena ja ulkomailta)

Hyvästä elämästä, vaihtuvista olosuhteista ja eri kaupungeista

Vapaudesta, muuttamisesta ja ulkomailla asumisesta