Tag: hyvä elämä

Maaliskuussa olen tehnyt paljon hienoja ”löytöjä” kulttuurin saralla ja fiilistellyt muutamaa vanhempaa helmeä. Ateneum on esitellyt nettisivuillaan jo vuodesta 2016 kuukauden vieraan. Tunnetut suomalaiset presidentti Tarja Halosesta kirjailija Kaari Utrioon jakavat museosuosikkejaan ja kertovat suhteestaan taiteeseen ja museoihin sekä omasta elämästään ja urastaan. Lyhyet artikkelit ovat kerrassaan ihastuttavaa ja inspiroivaa lukemista. Suuri suositus myös museonjohtajan […]

Ensiksi muuta ilmoitusluontoinen asia. Blogia voi seurata nyt Bloglovin’ssa ja blogilla on myös  oma Instagram.(Jos on joku kolmas medium, jossa pitäisi ehdottamasti olla, niin please vinkatkaa. Olen vähän tällainen luddiitti, epäkiinnostunut ja tietämätön, mutta yritän parhaani.) Lisäsin myös yläpalkkiin jutuilleni oleellisia kategorioita. Hyvän elämän alta löytävät esimerkiksi Une Femme -postaukset ja aiemmat Currently-tekstit, joista koko blogi sai itse asiassa alkunsa asuessani […]

Elämäni kirjat eivät välttämättä ole lempikirjojani, vaan kirjoja joilla on ollut keskivertoa suurempi merkitys elämässäni. Ne ovat kirjoja, joita luen yhä uudestaan, mutta myös kirjoja, jotka vielä odottavat toista lukukertaa. Ne ovat kirjoja, joiden lukemista en ole malttanut lopettaa, mutta ne ovat myös kirjoja, joita on ollut hankala, miltei mahdoton lukea loppuun. Ne ovat kirjoja, joita olen […]

Elämässä on vain muutama asia, josta olen aivan varma (niin varma, etten voi edes kuvitella ajattelevani toisin). Yksi niistä on se, että rakkaus on. Rakkaus on meissä. Aina.  Rakkautta ei tuo kukaan, kumppani, äiti, sisar tai ystävä, sillä se on jo meissä. Rakkaus on luonnollinen, aidoin tilamme. Rakkautta myös on kaikkialla. Aamukahvissa, Monet’n lumpeissa, auringonlaskuissa, pakkaspäivissä.  Yhdessä vaiheessa […]

Mistä me oikeastaan puhumme puhuessamme epäonnistumisista? Ovat epäonnistumiset mokia, fiaskoja tai floppeja, teimmekö jotakin väärin tai huonosti? Ovatko ne pettymyksiä, kun asiat eivät menneet haluamallamme tavalla?  Tuskinpa kukaan nauttii epäonnistumisen tunteesta, mutta ne ovat väistämättömiä; oleellinen osa ihmisyyttämme. Omista epäonnistumistani ensimmäiseksi tulee mieleen yksi aivan hirveä työmoka, joka johtui huolimattomuudestani ja joka asetti erään toisen […]

Tässä elämässä haluaisin vielä… Puhua sujuvaa arabiaa. Asua Beirutissa.  Viettää pari kuukautta vain lukien, lueskellen ja kirjoittaen.  Asua koko kesän veneessä.  Kuunnella kaikki Verdin oopperat yksi toisensa perään.  Mennä äidin kanssa joogaretriitille.  Nähdä Verdin Luisa Millerin, Wagnerin tetralogian Nibelungin sormus ja Cilean Adriana Lecouvreurin.  Käydä avannossa.  Matkustaa Jaipuriin.  Asua toistamiseen Pietarissa. Vierailla Iraniassa, Uzebekistanissa ja Mongoliassa. Asua Pariisissa.  Tehdä väitöskirjan. […]

Päästäkseni irti perfektionismistani olen alkanut tekemään asioita, joissa olen ihan hyvä, keskinkertainen tai huono. Näitä ovat esimerkiksi maalaaminen, virkkaus, puutarhanhoito, hiihtäminen, tämä blogi ja pianon soittaminen. Kyse on nimenomaan ei-tavoitteellisesta tekemisestä, puuhastelusta, jossa en halua kehittyä. Haluan vain yksinkertaisesti tehdä ja nauttia vain itse tekemisestä, enkä puuhasteluni tuloksista tai siitä, mitä voin tekemiselläni saavuttaa.  Puuhastelu […]

Olen käyttänyt merkittävän osan elämästäni murehtimiseen ja erilaisten varsin epätodennäköisten skenaarioiden pelkäämiseen. Jo pidempään olen huomannut ajattelevani, että koska kaikki on niin hyvin juuri nyt, jotakin pahaa aivan varmasti tapahtuu kohta. Joku kuolee tai minä kuolen tai tapahtuu joku kauhea asia. Aivan kuin osa minusta ajattelisi, että mikäli valmistaudun niihin kauheisiin asioihin, ne eivät tunnu niin kauheilta sitten […]

En ole aivan varma, milloin viimeksi olen ostanut uuden vaatteen. Tilasin sukkahousuja Wolfordilla lokakuussa ja uudet bikinit Seafollylta syyskuussa. Marras- ja joulukuilta ei ole muistissa yhtäkään vaate- tai asusteostosta.  Aina ei suinkaan ole ollut näin. Joskus saatoin ostaa uusia vaatteita jopa viikoittain. Jokin on kuitenkin (onneksi!) muuttunut viime vuosina. Vaikka rakastan pukeutumista (olen rakastanut sitä lapsesta […]

Sanan anteeksi käyttämättömyys. Ruuhkametrosta pois pyrkiessä, kadulla, ruokakaupassa, missä tahansa, minun on hankala ymmärtää, ettei avata suuta ja pyydetä tilaa, vaan yritetään tunkea väkisin. Joskus Suomessa ollessa tuntuu, että anteeksi, pääsisinkö on yksi maailman hankalimmista lauseista. Uutisten lukemattomuus. Joo joskus on aamulla kiire, eikä ennätä lukea Hesaria. Niin käy varmasti meille kaikille. Mutta että systemaattisesti kieltäytyy uutisista ja […]