Tag: hyvä elämä

En pitkästytä teitä (ja ennen kaikkea itseäni) kertaamalla tätä vuotta juurta jaksain, mutta totean, että olipa harvinaisen kamala ja upea vuosi. Jos olisin tiennyt kambodžalaisella saarella helmikuussa, millaisia murheita vuosi tuo tullessaan, kenties en olisi koskaan noussut mantereelle vievään lauttaan. Mutta: ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Ja kyllä tässä vuodessa riitti myös paljon kauneuttakin. […]

When life gives you lemons, pack your bags up and leave voisi olla syksyni slogan. It’s not right but it’s okay, kuten Whitney Houston laulaa. Vietin viimeiset kuusi viikkoa Manner-Euroopassa – paossa britti-arjestani – ja, ah että, se oli ihanaa. Voi olla, etten edes yrittänyt rakentaa kivaa elämää Englantiin. Voi olla, että asenteeni oli viallinen jo […]

En osaa päättää, kumpi on hauskempi aika vuodesta: kun voi sanoa toiselle see you next year vai toivottaa happy New Year (jota muuten itse hoen vielä helmikuussakin. Meillä on kuitenkin kaksitoista kuukautta, joten helmikuu on kyllä ehdottomasti vielä uusi vuosi -aikaa…) Eilen toivotin monelle tyypille Happy Holidays (vaikka kai Britanniassa  voisi oikeastaan sanoa myös Merry Christmas? Kenties ensimmäinen on lähinnä amerikkalainen tapa?) […]

Me emme ole vaihtaneet joululahjoja perheen kesken moneen vuoteen. Jossakin vaiheessa aloitimme yhden lahjan -politiikan, joka sittemmin muuttui ei ollenkaan lahjoja -käytännöksi. Eli näin joulun alla en samaistu ihmisten lahjastressiin. Tänäkään jouluna en osta yhden yhtä lahjaa, vaan lahjoitamme hyväntekeväisyyteen. Vuoden 2019 kohde on tosin vielä päättämättä. En kerro tätä kiilloittaakseni omaa sädekehääni tai koska […]

11. marraskuuta, joogamatolla ”Push, push, push”, Bikram-joogaopettajani Natalie komentaa. Mitä himskattia, ajattelen, noita sanoja ei kyllä koskaan kuulisi astanga-opettajan suusta. ”Let it go, let it all go, now”, Natalie jatkaa. Ja minä tottelen, kerrankin. En päivittele mielessäni Bikram-joogan outoutta (minulla on yli kymmenen vuoden astanga-tausta, ja sitä vasten Bikram on aina tuntunut hyvin erilaiselta), en Natalien käskyjä, […]

It’s the little things…lukee heinäkuisessa puhelimeni muistiinpanossa. Elin silloin tämän vuoden pimeintä aikaa ja kirjoitin ylös kurinalaisesti kaikki ne muutamat asiat (esimerkiksi lämmin suihku, mökkisauna, äiti, aamukahvi), jotka silloin tuottivat onnentunteen. Nyt marraskuussa elämä ei onneksi tunnu enää yhtä pimeältä, mutta kirjoitan yhä muistiin ne pienet asiat, jotka tuntuvat onnelta. Viime aikojen onnea tuovia asioita: […]

Marraskuun viimeinen keskiviikko…ja mieleni tekisi sanoa, että menipä marraskuu kivuttomasti. OK, onhan se pimeä kuukausi, muttei ollenkaan niin kammottava kuin mitä viime vuodelta muistelin. Ja nyt ollaan jo voiton puolella: pian on joulu, jee jee.  Valitettavasti mun väitöskirja vei tässäkin kuussa voiton, enkä lukenut mitään muuta kuin oman alan kirjoja (ja tällä melko teoreettisia sellaisia. Mutta […]

Yksi tärkeimmistä ohjenuoristani tässä elämässä on hyvin yksinkertainen: Enemmän sitä, mikä kiinnosti lapsena. Koen vahvasti, että lapsuuden kiinnostuksen kohteeni ovat pitkälti tämän päivän intohimon kohteitani. Lapsena minua kiinnostivat eniten leikkiminen ja kartta- ja historiankirjat. Leikin ajattelen edustavan luovuutta ja kartta- ja historiakirjojen uuden oppimista ja tietoa. Lapsena minua kiinnosti oikeastaan kaikki. Luin koko ajan, sekä […]

Syksyn suosituin keskustelu tuntuu liittyvän suunnitelmiini. Mut mikä on sun suunnitelma? Tätä ovat kysyneet oikeastaan kaikki, ja erityisesti miehet, joita olen tavannut syksyn aikana. Mut mihin sä aiot asettua? Tavallaan liikuttavaa, ellei se olisi niin raivostuttavaa. Itseäni tulevaisuuteni tai tulevat asuinpaikkani eivät nimittäin oikeastaan liikuta – eivätkä todellakaan ahdista. Que sera, sera. Tapahtuu, mitä tapahtuu. Vietin syyskuun viimeisen viikonlopun […]

Seuraa paljastus: olen ollut viime viikot täynnä pirskahtelevaa iloa ja intoa. En millään malttaisi lopettaa iltaisin kirjoittamista ja tuntuu kuin minä ja väitöskirjani viettäisimme kuherruskuukautta. Myös muut työt innostavat. No, tilanne on tietysti erinomainen, mutta välillä minussa on yksinkertaisesti liikaa energiaa. Olen kuin pikkuinen Duracell-pupunen. Ja niistäkin loppuu lopulta virta. Siksi olenkin keskittynyt itseni rauhoittamiseen jotta […]