Tag: rakkaus

Itkettää, naurattaa, kummastuttaa, hymyilyttää. Minä muistan. Ja ennen kaikkea minä tunnen, vaikka harvoin se ulospäin näkyykään. Suru tuntuu epäuskolta, järkytykseltä, ärsyyntymiseltä, ristiriitaiselta, kaipaukselta, pistävältä. Joskus ajattelen sen olevan kallein aarteeni, sillä se muistuttaa kaikesta siitä kauniista, hyvästä ja rakkaasta. Joskus taas tekee mieli huutaa, että olkaa hyvät, ottakaa tää jo pois multa. Suruun tekee mieli käpertyä […]

Kaksi asiaa jotka minua auttavat surussani ovat kirjallisuus, eritoten runot ja autobiografiset tekstit kuolemasta, ja musiikki. Hieman isoäitini kuoleman jälkeen luin Krista Launosen Ofelian suru -teoksen, joka kosketti syvästi. Nyt isäni kuoltua olen lukenut paljon Joan Didionin Maagisen ajattelun aikaa. Ja runoja! Kasapäin runoja. (Joista osa saa minut kirjaimellisesti raivon partaalle. On muuten mielenkiintoista huomata, kuinka jotkut värssyt […]

Tekstareita, IG-livejä, FaceTime-puheluita, tavan puheluita, hymiöitä. How are you? Miten menee? Ça va????, self-isolation, etätyö, kotitoimisto, mutta entäs pappa? Uutiset, tiedotustilaisuudet, #flattenthecurve, niistä on viime päivät tehty. Kuten varmasti me kaikki, minäkin olen ajatellut riskiryhmiin kuuluvia läheisiäni ja pohtinut heidän jaksamistaan. Suurin huoli kohdistuu miltei 90-vuotiaaseen isoisääni, mutta onneksemme hän vaikuttaa toistaiseksi reippaalta. (Niinkin reippaalta, että ystäviensä tapaamisen sijasta […]

1. Kuolemaa on yllättävän vaikea ymmärtää. Surun lisäksi tunnen hämmennystä ja ihmetystä. Siis mitä oikein tapahtui? Missä hän on? Siis hän on kuollut? K-U-O-L-L-U-T? WTF!?!?!? En tiedä milloin kuoleman oikeasti ymmärtää. Sen kyllä muistaa ja tietää, mutta että ymmärtää…välillä tuntuu, että koko kuoleminen on aivan liian abstraktia aivoilleni ja ajatus siitä, ettei isä tule enää koskaan kotiin kaikessa uskomattomuudessaan […]

1. Läheisen menettäminen ei tunnu pelkästään surulta. Se on myös epäuskoa, järkytystä, ärsyyntymistä ja lamaantumista. Toisaalta se on myös sydäntä lämmittävää kiitollisuutta ja rakkautta siitä, mitä oli. Välillä itkettää, välillä naurattaa, välillä olo on tyhjä. Ei haluaisi avata ulko-ovea enää yhdellekään lähetille, vaikka kaikki kukkalähetykset ja muut toivotukset lohduttavat. Kaupassa taas ei haluaisi kohdata enää […]

Hyvät ystävät, aivan ensimmäiseksi toivotan teille kaikille kaunista, lempeää ja mielekästä vuotta 2020. Olkoon uusi vuosi meille hyvä: täynnä taikaa, rakkautta, onnistumisia. Olkoon tarpeeksi lämmintä vettä, olkoon kahvimme maukasta, aamiaiset tarpeeksi pitkiä, maanantait miellyttäviä ja ympärillä paljon rakkaita. Nukahdin eilen jo ennen kello kymmentä ja heräsin vasta yhdeksän jälkeen. Noin kahdentoista tunnin yöunet tekivät hyvää, […]

Taiteilija Georgia O’Keeffe täyttäisi tänään 132 vuotta. O’Keeffe ei ole itselleni pelkästään ammatillisesti merkityksellinen taiteilija, vaan olen kiintynyt moniin hänen teoksiinsa erityisesti henkilökohtaisella tasolla. O’Keeffe on mielenkiintoinen niin monella tasolla: hänen taiteensa, elämänsä, estetiikan tajunsa, hänen suhteensa Stieglitziin… Marraskuu 2013 Dear Georgia, en edes tiedä mistä aloittaa. Olen taas hukassa opintojeni kanssa. Aloitin viime periodissa […]

Runoja ja rakkautta…what’s not to love… One Last Poem for Richard, Sandra Cisneros Löysimme runon kirjaimellisesti ystäväni Adrianan kanssa vuonna 2013. Olimme jossakin päin Amsterdamia ja pysähdyimme lukemaan Cisneroksen runoa yhden rakennuksen seinästä. Runo on siitä lähtien kulkenut mukanamme – eroissa, kaipauksessa, elämässä. Kun olin keskellä musertavaa eroa, lähetti ystäväni runon minulle, vaikken ollut vielä edes […]

Rakastan oopperaa. En saa tarpeekseni suurista tunteista, intohimosta, uhrauksista, kuolemista ja muista rakkaudellisista kliseistä, joita monet oopperat ovat täynnä. Vaikka kliseet ovat tuttuja, tuntuu tunnekuohu aina silti niin tuoreelta. Pakahdun, liikutun, pyyhin kyyneleeni, mietin miten tällaista voi olla. Kai yksi syy, miksi rakastan oopperaa on se, että suurin osa oopperoiden tarinoista ja kohtaloista on niin kaukana […]

Syntymäpäiväni oli viime viikolla. Ei ollut bileitä, ei kakkua, ei minkäänlaisia juhlallisuuksia. Olin kuitenkin uskollinen syntymäpäiväperinteelleni eli syntymäaikanani, keskipäivän aikoihin, keitin kupin teetä ja kävin vuoteni kuukausi kuukaudelta läpi. En kaivannut analysointia tai vuoden jakamista kenenkään kanssa, halusin vain viettää rauhallisen hetken itseni kanssa. (Vuosi oli hyvä, joskin melko surullinen.) Katsauksen jälkeen toivotin itselleni, kuten jokaisena […]