Tag: minä

Marraskuu on aina ollut minulle vaikeaa aikaa. Vasta viime vuonna, yrittäessäni kaivaa itselleni poteroa jonnekin sohvan ja sängyn rajamaastoon, taisin jotenkin lopullisesti tajuta sen, että kaamos ei pelkästään väsytä vaan myös todellakin masentaa ja kurjistaa minua. Ja on masentanut itse asiassa jo teinivuosista saakka, vaikka en tätä kaamoksen kaavaa ole aiemmin jostain syystä hoksannutkaan. Vuosi […]

Miksi sunnuntait ovat niin ärsyttäviä päiviä? Voisi luulla, että tehokkaan työviikon jälkeen juuri lauantai olisi se päivä, jolloin valuisi ylikypsänä spagettina huoneesta toiseen, mutta ei se koskaan mene niin. Lauantaisin voin olla jopa ärsyttävän reipas (eilen kävin läpi kaikki jo kuopuksellekin pieneksi jääneet vaatteet, jotka nyt odottavat sitä, että Turun Kontissa pystyttäisiin taas ottamaan vastaan […]

Lieneekö ikäkysymys, kun olen viime aikoina saanut kovasti iloa siitä ajatuksesta, että maailma se vain pyörii pyörimistään, aurinko nousee ja laskee, ja me kaikki puhumme aina siitä tismalleen samasta auringosta, kun mietimme toiveitamme sen suhteen. Puut lastenhuoneen ikkunan alla, jotka kukkivat, tiputtavat lehtensä, värjöttelevät läpi pimeän talven ja kukoistavat taas; se silmälasipäinen työmatkalainen Yliopistonkadulla, jonka […]

Istahdin tähän tietokoneen ääreen miettimään, että olisiko tässä tiistaissa jotain hyvääkin vai muistanko tästä päivästä pelkästään silmätulehduksen, puhki menneen pyörän takakumin (lasinsirpaleet pyörätiellä, aina niin ilahduttavaa) ja esikoisen mustasukkaisuuden, jonka syvyys saavutti tänään uuden ennätyksen. Sitten tajusin, että nythän on kesäkuun viimeinen päivä – olen ollut jo puoli vuotta ilman sokeria! Puolet projektista on siis […]

Näiden kolmen vuoden aikana, jolloin olen kotona ollut, mieheni ei koskaan töistä tullessaan ole voinut olla aivan varma siitä, minkälainen vaimo ja lasten äiti kotona odottaa. On ollut pullantuoksuinen emäntä, joka on keittänyt kahvit valmiiksi ja kattanut pöytään jotain hyvää.  On ollut uliseva hermoraunio, joka on sihissyt tulevansa hulluksi ja sujahtanut samalla ovenavauksella kävelylle. On […]

Kun mietin aamuja nyt, mietin kiireettömyyttä, toista kahvipannullista, haukotuksia, joiden voi antaa tulla ja mennä. Vauva hieroo silmiään jo aamukahdeksalta. Aamuaurinko paistaa parvekkeelle. Mies heijaa vaunuja, minä vetäydyn esikoisen kanssa sänkyyn pötköttelemään ja kerron niitä tarinoita, joita tyttö toivoo. Nyt jo mieleni on kääntänyt nostalgianupin kaakkoon ja luulee, että tällaisia ne aamut ovat aina olleet. […]

Kuten jokin aika sitten kerroin, vietän sokeritonta vuotta. Minulla on ollut ongelmia sokerin kohtuukäytön suhteen lapsesta lähtien ja yhtäkkiä mitta vain tuli täyteen. Onneksi toimin kerrankin järkevästi ja oikeasti suunnittelin, millä tavalla sokerittomuuteni toteuttaisin. Olen nimittäin vihdoin ja viimein oppinut, että suklaaähkyssä tai irtokarkkikoomassa on aivan turha tehdä pitkäjänteisiä päätöksiä ruokavalion kohentamiseksi – olen niin monet kerrat huijannut […]

Pakenin aamulla vessaan ”pesulle”, vaikka oikeasti halusin vain hetken hiljaisuutta. Pienen hetken itselleni. Pienen hetken, jonka saisin viettää yksin. Istuin vessanpöntön kannen päällä, pitelin käsissäni sukkaparia ja mietin, että ihan kohta vedän nämä sukat tästä jalkaani. Ihan kohta.  Keittiöstä kantautui vauvan kovaa ja vaativaa mölinää, jolla hän on ruvennut kertomaan eroahdistuksestaan ja siitä, että ikeniä kutittaa […]

Huhtikuun lopussa tulee täyteen kolme vuotta kotiäitiyttä. Kolme vuotta siitä, kun vilkutin viimeistä kertaa raumalaisille oppilailleni, tuntien oloni vielä paljon enemmän opettajaksi kuin äidiksi. Minua kehotettiin käyttämään äitiysloman ensimmäiset viikot lepäämiseen, mutta eihän minua väsyttänyt, päinvastoin, olin peippostakin pirteämpi ja siivosin hullunkiilto silmissäni komeroita ja asettelin pieniä vaippoja ensin hoitopöydän tälle ja sitten tuolle puolelle, […]

Aurinko ja miehen talviloma olivat viime viikon juttuja. Nyt tehdään hidasta ja harmaata paluuta arkeen. Erinomaisesti nukutusta yöstä huolimatta maleksin ympäriinsä virttyneessä villatakissani, kahvikuppia kanniskellen, ja puren hampaitani yhteen, etten ärähtäisi esikoiselle joka kerta, kun hän kiljuu KATO MUA KATO MUA KATO MUA. Niitä kertoja on nimittäin paljon, ja minä olen tässä viime päivinä katsellut […]