Ajatukset ovat taas kulkeutuneet tänne, koska pian on vuosi siitä, kun lapsettomuuteni loppui. Sillä sinne se jäi, kylpyhuoneeseen, niihin kahteen viivaan. Vaikka lapsi tuli vasta kahdeksan kuukautta myöhemmin, lapsettomuuteen en enää palannut, enkä koskaan sellaisenaan tule palaamaan. Muistan kuitenkin, millaista silloin vuosi sitten oli, kun raskaustesti odotti laatikossa pakollisena ja pelottavana. Välillä mietin myös, mitä […]

Hän saapui viimein. Vuosia häntä odotimme, ja nyt hän on täällä. Poikamme syntyi hieman varkain, pari viikkoa ennen laskettua aikaa. Aivan kuin ei olisi halunnut meidän odottavan yhtään kauempaa. Vaikka häntä olisin kyllä voinut odottaa maailman loppuun saakka! Niin täydellinen hän on.  Sydämet kiitollisuutta täynnä.

Lapsettomuusaikana en ollut kovin avoin meidän ongelmasta. Tuntui niin paljon helpommalta käydä se kaikki läpi ilman julkisia paineita ja selittelyitä. Silloin ajattelin kuitenkin, että jos tulen raskaaksi, kerron varmasti kaikille, ettei meidän vauva ole mikään tavallinen kerrasta laaki. Mutta ei se niin mennyt: edelleenkin vain harva tietää, millaisen polun olemme käyneet läpi. En ole halunnut […]

Kaksi kuukautta on aika, jonka tuoresiirron jälkeen joutuu odottamaan pakastesiirtoa. Neljä kuukautta on aika, jonka me jonotimme julkisen IVF:ään. Kuusi kuukautta on aika, joka meillä kului ensimmäisestä lääkäriin hakeutumisesta lapsettomuuspolin ensikäyntiin. Kahdeksan kuukautta on aika, jonka vietimme koeputkihoidoissa ennen tätä raskautta.  12 kuukautta on aika, jonka yritimme ennen kuin hakeuduimme hoitoihin. 14 kuukautta on aika, […]

Se pieni sydän sykkii yhä. Olemme nähneet sen ultrassa monta kertaa ja kuunnelleet sitä kotona dopplerilla. Pikkuhiljaa alan ymmärtää, että hän on todellakin tulossa. Olen katsonut netistä äitiyspakkausta ja vauvanvaatteita ja googlettanut, mitä ovat yhdistelmävaunat ja turvakaukalo. Uutista on kerrottu lähipiirille, ja meidän puolestamme on iloittu vilpittömästi. Mahani on kasvanut niin, että saan nauttia ihmisten […]

Voitteko uskoa; minun kohdussani on alkio, jolla on jo pieni sykkivä sydän. Minä en oikein voi, vaikka olen nähnyt sen omin silmin. Olen kuitenkin hurjan kiitollinen, että se on siellä.  Elän kummallisessa välitilassa. En uskalla vielä iloita tästä onnesta, koska nyt mennään vasta seitsemännellä viikolla. En kuitenkaan ole enää samalla tavalla lapseton kuin aikaisemmin. Raskaus- […]

Ihme, johon en enää uskonut. Positiivinen raskaustesti (tai oikeastaan kolme) meidän vessassa. Kaksi keskenmenoa, melkein kolme vuotta, tuhansia euroja, kymmeniä lääkärikäyntejä, piikkejä ja pillereitä, kolme alkionsiirtoa ja neljä siirrettyä alkiota. Miljoonittain kyyneleitä. Tämän kaiken jälkeen: raskaus. Oikea, vahva, heti ilmestyvä toinen viiva. PAS tehtiin kesäkuun alussa. Alkio selvisi sulatuksesta ja lähti jakautumaan täydellisesti. Oppikirja-alkio, sanoi […]

Kell’ onni on, se onnen kätkeköön, kell’ aarre on, se aarteen peittäköön, ja olkoon onnellinen onnestaan ja rikas riemustansa yksin vaan.   Ei onni kärsi katseit’ ihmisten. Kell’ onni on, se käyköön korpehen ja eläköhön hiljaa, hiljaa vaan ja hiljaa iloitkohon onnestaan.   Eino Leino

Mieheni ajattelee, että meillä on vielä toivoa. Kaiken järjen mukaan meillä onkin. Se ei kuitenkaan lohduta minua yhtään. Se ei tarkoita, että me joskus onnistuisimme. Se tarkoittaa, että minun pitää räpiköidä toivossa kuin hukkuva rotta vedessä. Ehkä joskus pelastun, ehkä vajoan lopullisesti. Eikä se vajoaminen ole pahinta vaan se henkensä edestä räpiköiminen. Toivossa ei ole […]

”Minä en selviä tästä”, ajattelin tänään aamulla, kun testissä oli vain yksi viiva. Minä en selviä tästä. Nämä haavat ovat jo niin syvät, etteivät ne koskaan parane. Kuinka monta kertaa vielä minut rikotaan? Kuinka minä voin koskaan selvitä tästä? Siitä huolimatta istuin tunnin kuluttua työpaikan kahvipöydässä ja kuuntelin, kun kollega kertoi vatsavaivoistaan.