Lapsi on käynyt koulunsa toista yksikköä kohta viikon. Hän on iloinen sekä mennessään että tullessaan, kertoilee innostuneena päivän tapahtumista ja ihmisistä, joiden kanssa on päivän aikana tekemisissä. Alun jännitys on sulanut pois jo nyt ja lapsi on saanut hyvin kiinni uuden yksikön rytmistä, tavoista ja rutiineista.

Eihän tässä kukaan vielä ole rutinoitunut uuteen arkeen mutta vauhti on sopiva ja meininki hyvä. Ikävä edellistä opettajaa ja avustajaa kohtaan on sulautunut taustalle, heistä puhutaan hetkittäin. Muistellaan mukavia asioita, joita heidän kanssaan on koettu: retkiä, hetkiä, jolloin huumori on sävyttänyt tilannetta, pieniä arjen tapahtumia.

Pidän uuden opettajan otteesta, asenteesta ja positiivisuudesta. Hän yrittää luoda kokonaiskuvaa niin lapsesta kuin tilanteesta ja näkee haasteiden taakse. Olen näkeväni hänessä kyvyn ennakoida taitavasti, kyvyn nähdä pieniä vinkkejä siitä, milloin lapsella alkaa ote irrota. Aikainen reagointi johtaa siihen, että hallintaan tarvittavat keinot ovatkin pieniä, huomaamattomia.

Lapsi kokee onnistuneensa, ihan tuosta vain. Luottaa selkeästi uuteen opettajaansa.

Kyllä minä tiedän, että tulevina aikoina myrskyjä nousee. Mutta ehkä aiempaa vähemmän ja sellaisia, jotka tämä kapteeni tyynnyttää nopeasti. Toivottavasti niin, ettei jälkimainingit vello päiväkausia, ettei tarvitse olla epävarma siitä, voidaanko myrskyn jälkeen jatkaa matkaa hyvillä mielin. Että tykkääkö minusta kukaan.

Kuva: Pixbay

Tilanne on haastava silloin kun se koetaan epämieluisaksi, vaikeaksi. Aikuisen ja lapsen välinen vuorovaikutus on tällöin puutteellista, yhteyttä ei ole. Tilanteen etenemiseen vaikuttaa voimakkaasti se, miten eri osapuolet reagoivat siihen.  Miten aikuinen vastaa lapsen reagointiin; kiroiluun, huutoon, sopimattomaan käytökseen. Pidetäänkö lasta haastavana vai mielletäänkö tilanne, ei lapsi, haastavaksi. Jos nähdään ongelmana itse lapsi, saatetaan luoda negatiivisia odotuksia, jotka alkavat toteuttamaan itseään. Positiivinen vahvistaminen ja palaute saattaa unohtua kokonaan, negaatiota vahvistetaan ihan huomaamatta. Käsissä on kierre, joka toistaa itseään uudelleen ja uudelleen.

Olisi tärkeää muistaa, että tilanteissa on kyse lapsen haasteista joihin lapsi reagoi, ei haasteellisesta lapsesta.

Haastavan tilanteen takaa löytyy usein turhautuminen. Se voi juontaa esimerkiksi siitä, ettei lapsi ole ymmärtänyt hänelle sanottua tai hän ei ole tullut ymmärretyksi. Väärintulkintoja syntyy helposti, jos lapsella on puutteellinen kyky lukea ilmeitä ja eleitä sekä sisäistää kirjoittamattomia sääntöjä tai hän ei ymmärrä vertauskuvin sävytettyä sanomaa. Lapsen ajatusmaailma voi olla hyvin mustavalkoinen, jolloin sanavalinnat, äänensävyt ja eleet voivat johtaa väärin ymmärtämiseen. Reagointiin, joka koetaan sopimattomana.

Ympäristön levottomuus, meluisuus, nopeasti eteen tulevat uudet tilanteet, aistiyliherkkyydet. Nämä voivat aiheuttaa lapselle hankalan olon, jota hän ei kykene sanallistamaan. Mikäli lapsi prosessoi asioita hitaasti, voi joku aiempi, nykyhetkestä irrallisena koettu, tilanne laukaista reaktion.

Moni kokee, että lapsen reagointi on arvaamatonta, ennakoimatonta, yllättäen ilmaantuvaa. Todellisuudessahan näin ei ole juuri koskaan. Yllätyksellisyys tulee siitä, että ympäristö ei ole kyennyt lukemaan merkkejä, jotka olisivat ennakoineet tulevaa reaktiota. Peilanneet lapsen tunne- ja olotilaa. Ennakoivat merkit ovat usein pieniä vihjeitä, jotka huomaa sitä paremmin mitä tutumpi lapsi on. Tämänkaltaisia haastavaa tilannetta edeltäviä signaaleja voivat olla:

• otsanrypistys, kulmien kurtistus
• motorinen levottomuus, puhetulva
• puheäänen kohoaminen tai hiljaisuus
• kehon jännittyminen, kasvojen värin muutos
• muuttunut kielenkäyttö (kiroilu, uhkailu, syyttely)
• hermostuneisuus, ahdistuneisuus, vetäytyminen

Kun lapsi antaa signaaleja ylikuormittumisesta on syytä välttää vaatimuksia, joiden saavuttamiseksi lapsen tulee ponnistella. Lapsi tulee auttaa tunnetilan yli muun muassa tarjoamalla hänelle pieni hengähdystauko, ohjaamalla lapsi tilaan, jossa hän voi itsekseen rauhassa ottaa otetta tunnetilastaan sekä varmistamalla, ettei ulkopuolisia häiriötekijöitä ole. Niitä voivat olla äänet, hankaavat saumat vaatteissa, kivi kengässä. Lapselle tulee rauhallisesti kertoa etukäteen mitä on tapahtumassa ja luoda lapselle tunne, että hänellä itsellään on mahdollisuus vaikuttaa tilanteeseen ja keinoihin, joilla ylittää tilanne.

Kuva: Pixbay

Tilanteen eskaloituessa, on tärkeää, että aikuinen pysyy rauhallisena eikä mene mukaan lapsen tunnetilaan sekä ymmärtää, ettei sanallinen loukkausten tulva yleensä ole henkilökohtaisesti läsnäolevalle aikuiselle osoitettu. Mikäli lapsi menettää malttinsa ja saa raivokohtauksen, on turha yrittää sanallisesti kieltää tai ohjata lasta. Käskyttäminen yleensä provosoi tässä tilanteessa. Lapsi tulisi saattaa turvalliseen tilaan, jossa hänellä on mahdollisuus purkaa itseään kasvojaan menettämättä ja mahdollisimman turvallisesti.

Lapsen rauhoituttua asiaa voidaan käsitellä. Positiivinen palaute kaikista onnistumisista on tällöin tärkeää. Mikäli lapsen reaktioista johtuvaa käytöstä halutaan ohjata positiiviseen suuntaan, on syytä jättää epäonnistumiset mahdollisimman vähälle huomiolle ja korostaa onnistumisia, vahvistaa positiivista käyttäytymistä. Osalla lapsista palkkiosysteemi toimii tässä hyvin. Lapselle tulee opettaa hänellä toimivia keinoja, joilla omaa itsesäätelyään voi tukea. Kuvat, erilaiset liikennevalot-typpiset mittarit ja etukäteen sovitut merkit ovat hyvä apukeinoja.

Kiinnipito jättää aina negatiivisen muistijäljen ja siihen tulisi ryhtyä vain äärimmäisissä tilanteissa. Kiinnipidossa tulee varmistaa, ettei lapseen satu ja hänet tulee päästää irti otteesta niin pian kuin mahdollista. Otteen irrottamiseen ei tarvittane täydellistä itsehallintaa. Kun lapsi ei enää ole riskissä satuttaa itseään tai muita, on hyvä irrottaa ote.

Aikuisen ei tule lähteä valtataisteluun, sortua ajatukseen siitä, että hänen on näytettävä olevansa auktoriteetti. Käskyttää, latoa rangaistuksia tai korottaa ääntään. Voittaa. Rauhallisuus, ohjaaminen ja lapsen turvallisuuden takaaminen pitävät kyllä aikuisen tilanteen herrana, ilman että lasta tarvitsee häpäistä tai alistaa.  

Positiivinen palaute rakentaa hyvää itsetuntoa ja vahvistaa myönteisiä piirteitä lapsessa. Lapsi kokee hyväksyntää ja saa onnistumisen tunteita joiden avulla on mahdollista kehittää keinoja omien tunnetilojen säätelyyn.

Aiemmin kirjoittamaani:

Mitä me tehdään näiden lasten kanssa?

Asenne avuksi!

Arjen tueksi:

Arki toimimaan opas

Arki toimimaan nuoren kanssa

Haastavan käyttäytymisen paja

Erityisvoimia