Tag: erityisyys

Ihan kuin juoksupyörässä juoksisi. On vain ympyrä, jossa ei ole alkua tai loppua, vaikka kuinka juoksisi. Vauhti kiihtyy ja tuntuu ettei itse voi vaikuttaa suuntaan. On vain juostava eteenpäin. Vaikka sattuu eikä enää jaksaisi.   Kokemukset, tarinat, kertomukset, huoli uupumisesta, lapsen selviämisestä. Ne toistuvat tekstistä toiseen.   Tänään aamulehtemme oli julkaissut pääkirjoituksen, joka käsitteli #näenepsy […]

Ilo kuplii sielussani ja tekisi mieli laittaa juhlat pystyyn. Haluan huutaa iloni lapseni onnistumisesta kaikille mutta kun nopeasti selaan läpi listan ihmistä, joita elämässäni on, löydän vain yhden, jonka tiedän osaavan jakaa tämä ilo. Laitan hänelle viestin ja hän on lähes yhtä iloinen, kun minä. Ylpeä äiti. Kuva: Pixabay Olen ulkopuolinen, kun muut vanhemmat hehkuttavat […]

Minussa on, äiti, jotain vikaa. Itkuni katkeaa, katson hämmästyneenä lasta, joka kokee surevansa väärin. Reagoivansa oudosti. Lasten pappa on kuollut. Iäkäs mies, jolla varmasti on ollut jouluja enemmän takana kuin edessä. Mutta kuolema hiipi kuitenkin yllättäen, sairaskohtauksella ja vei liian nopeasti. Erityiseni täytyy käsitellä itselleen kokonaan uutta asiaa, läheisen ihmisen kuolemaa. Hänen häviämistään elämästämme, lopullisuutta. […]

Tänä jouluna toivoisin ihmisten sydämeen suvaitsevaisuutta, ymmärrystä ja rohkeutta kohdata erilaisuus normaalina. Toivoisin inhimillisyyttä elämään, hyväksyvää katsetta äidille, joka taltuttaa raivoavan erityislapsensa pahaa oloa marketin lattialla. Vilpitöntä iloa kun katsoo isää ja erityislasta jolle väkijoukossa kulkeminen on haastavaa mutta nämä kaksi elävät silti; lähtevät ulos, hakevat kokemuksia ja elämyksiä. Niin kuin kaikki muutkin. Ehkä he […]

Vuosien, niin monen ja raskaan vuoden ajan, olen taistellut. Käynyt sotaa. Välirauhan aikana valmistautunut seuraavaan taisteluun, pakottanut itseni luottamaan heihin, jotka edes teeskentelevät taistelevansa samalla puolella. En ole tuhonnut, mutta olen lähes tuhoutunut. Särkynyt näystä, joka avautuu taistelun jälkeisen pölyn laskeuduttua, repinyt jäätyneestä maasta irti lapseni tallattua itsetuntoa. Särjettyä mieltä ja rikottua sydäntä. Koonnut niitä […]

Siinä me istutaan, menossa on ties kuinka mones verkostopalaveri. ”Anteeksi, että kysyn, mutta onko äiti yksinhuoltaja?” Hämmästys nostaa kulmakarvani ohimolle ja vastaan hämmästyneesti, että ei, ei ole. Se mikä on meille selvää, näyttäytyy ulkopuolelle oudolta, vajaalta. Taas kerran. Olemme uusperhe, minulla on jo yksi erityislapsi. Mieheni olisi voinut mikä tahansa aamu ottaa jalat allensa ja […]

Tie, jota olet kulkenut, puhkoisi kenen tahansa kengät pohjat. Hankaisi jalat rakkuloille. Olet niellyt sanoja ja tekoja, jotka rikkoisivat kenen tahansa sielun. Ajoittain elämä tuntuu epäreilulta. Peliltä, jossa nappulat jaetaan epätasaisesti ja sattumanvaraisesti. Anna kyynelten tulla, itke pettymykset pois mutta älä anna pelon vallata sydäntäsi, epävarmuuden syödä itseäsi. Menneisyyttä ei voi muuttaa eikä tulevaa saa […]