A – Aikuisuus. Olen lueskellut viime aikoina omaa Nagoyan-ajan vaihtopäiväkirjaani, ja tajunnut aikuistuneeni noista kuukausista aivan hirveästi. On helpottavaa ja rauhoittavaa huomata, että vielä tässäkin vaiheessa suhteellisen lyhyt aika (kaksi vuotta) pitää sisällään hurjan määrän kasvua ihmisenä. Aikuistuminen ei tarkoita minulle tylsyyttä, vaan sitä että tietää, kuinka asiat toimivat. B – Baari. En ole baari-tai […]

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet erityisen kiireisiä tässä taloudessa. Pääsin Oulun yliopistoon opiskelemaan ja otin paikan lopulta vastaan. En ole huudellut hakuprosessista tai paikan saamisesta julkisesti vielä missään; ensin pelkäsin kiroavani hyvän pääsykoetuurini, jos edes kerron hakemisestani julkisesti. Sen jälkeen en ollut varma, tahdonko ottaa paikkaa vastaan vai en. Nykyinen elämäntilanne on tuntunut niin mukavalta […]

Onko pihalle ilmestynyt jostain yön aikana kyltti, pohdin aamukahvia juodessani. Horsmapensaista pisti esiin vaaleapuinen kyltti, jonka tekstiä en erottanut ikkunaan asti. Hetken kuluttua piharakennuksen takaa kömpi pari täti-ihmistä suihkepullot käsissä. Kello oli kahdeksan aamulla, joten pitihän sitä selvittää, mikä oli tuonut rouvaneidit hengitysnaamareiden kanssa kykkimään takapihalleni. Kuulemma hävittivät isoputkea kunnan puolesta. En ollut itse huomannut […]

Marko Annala. Metallimies, lyyrikko, runotyttö. Mokoma-yhtye on saanut ulos kymmenen levyä, ja Annala on kirjoittanut kaksi kirjaa. Luin molemmat aivan hiljattain, ja nyt on tunne, että tilanne tarvitsee kokonaisvaltaisempaa postausta. Olen siitä poikkeuksellinen Mokoma-fani, että ensimmäinen kuulemani levy oli Varjopuoli. Niille, jotka eivät metallimusiikkia ole ahkerasti kuluttaneet, kerrottakoon että Varjopuoli on täysin akustinen levy, jolta […]

Nyt kun toukokuun lumet on (toivottavasti pysyvästi) sulateltu takapihalta ja haravointikausi odottaa jatkumistaan, olen hiljalleen heräämässä horroksestani. Onko maailmassa montaa ihanampaa asiaa kuin herätä aikaisin, keittää kahvit pressopannussa ja juoda kupillinen rauhassa ulkona koiran kanssa? Aamukaste nurmikolla ei haittaa paljaita jalkoja, kun aurinko hehkuu lämpimästi. Koivunlehdet ovat kuin huomaamatta auenneet täysin, ja maailma on muuttunut […]

Aivan absoluuttisen pahinta, kamalinta ja vaikeinta kirjoittamisessa ovat ne päivät, jolloin ei synny MITÄÄN. Olen aiemmin puhunut siitä, että kirjoitan joka päivä, oli inspiraatiota tai ei. Tämä pätee luonnollisesti mihin tahansa työhön – ei joka päivä huvita istua sorvin ääreen, mutta jos jotain haluaa ammatikseen tehdä, on sitä myös tehtävä. Tähtään siihen, että joka päivä […]

Jokaisen ylle on varmaan joskus sommiteltu erilaisia ammatteja. ”Hei, sustahan tulisi tosi hyvä x!” Minulla näitä sommitteluammatteja on tullut vastaan vain kaksi: poliitikko, ja hieroja. Politiikasta olen todennut jo pitkään että ei kiitos, en halua tehdä työtä sellaisten henkilöiden kanssa jotka saavat aikaan niin uskomatonta teatteria kuin edellinen hallituskausi. En tiedä, kauanko tämä päätös pitää, […]

Jaettu Maa käsittelee ihmisten ja eläinten suhdetta, ja sitä suhdetta määrittelee pitkälti yksipuolinen väkivalta. Väkivallalla en tarkoita sitä että eläimiä kuolee ja niitä syödään ruoaksi, eli tämä ei ole varsinaisesti lihansyöntiä vastustava pointteri; kun puhun eläimiin kohdistuvasta väkivallasta, puhun liian pienistä karsinoista, puutteellisista tai olemattomista ulkoilumahdollisuuksista, turhasta kivusta, jatkuvasta pelosta ja stressistä, mahdottomuudesta lajityypilliseen käytökseen […]

Tätä olen pohdiskellut viime aikoina, kun olen täyttänyt uusia apurahahakemuksia ja pohtinut, minnehän sitä menisi töihin apurahakauden jälkeen – tai mihin ryhtyisi. Kävin yliopiston maisterintutkinnon haastattelussa, pidän mahdollisuuksiani päästä sisään ihan hyvinä, mutta jotenkin haastattelusta jäi kummallinen olo. Ei mitenkään hämyinen tai epämiellyttävä, mutta yksi kommentti jäi kalvamaan taustalle; ”Kun sinulla on niin paljon jo […]

Viime aikoina tapahtuneita asioita (ei missään erityisessä järjestyksessä): – Satoi melkein puoli metriä lunta parissa päivässä. Ajoin samana päivänä parisataa kilometriä vastavaihdetuilla kesärenkailla päästäkseni yliopiston haastattelutilaisuuteen. Pohdin puolet matkasta, mahdanko kuolla. – Olen pohtinut ja hämmästellyt länsimaista hyväosaisuutta ja sitä, miten itsestäänselvyytenä asiaa täällä pidetään. Siis sitä, että meillä on oltava kaikki saavutetut edut, vaikka […]