Lukuviikon hengessä vielä muutama vinkki lukujumin selätykseen.Toisinaan nimittäin kuulee jonkun pohtivan, että haluaisi lukea enemmän mutta. ..ei ole aikaa. En osaa sanoa paljoakaan ruuhkavuosista, mutta ajan tiedän olevan välillä kortilla. Lukurutiini tai lukurako on hyvä olla melko säännöllinen siivu päivässä. Bussimatkoilla, viikonlopun aamuina tai puoli tuntia ennen nukkumaan menoa. Tai voi kokeilla äänikirjalla lukemisen pariin […]

Tällä viikolla vietetään Lukuviikkoa. Itselle lukuviikko on jokainen viikko vuodesta, ei aina yhtä hurjalla tahdilla (olen itseasiassa melko hidas lukija, mutta tämän suhteen jonkinlainen ikiliikkuja luulen), mutta aina on joku kirja luvussa. Yleensä yksi äänikirja sekä pari muuta kirjaa jotka liikehtivät laukusta sängynviereen tai sohvalta tuolin päälle. Ja tietenkin ne keskeneräiset jotka ovat olleet kirjanmerkki […]

Blogin nimi voisi oikeastaan olla ”Ylivuotokattila”. Suuri, pulleamahainen musta rautapata, ehtaa Milla Magiaa. Millan tyyli on oikeastaan ollut aina melko tyylikäs. Ankkalinnan Posh Duck. Pukisinko tänään pienen mustan Guccin mekon, Guccin pikkumustan vaiko sittenkin sen mustan mekon Guccilta. (Kuutelin juuri äänikirjana Spice Girls -kirjan, ainoa yhtye jota olen todella sydämeni pohjasta ja seinien täydeltä fanittanut, […]

Meri on minusta aina ollut jollakin tapaa pelottava ja vieras. Vai onko se äitini ajatus merestä? Olenko adaptoinut taas jonkin hänen ajatuksistaan huomaamattani omaksi. En aina muista asuvani lähellä merta ja lisäksi vihaan Helsingin tuulta. Monestikohan olen sen todennut, mutta vihaan, todella vihaan niin vähiä asioita, että on jopa hieman puhdistavaa käyttää sanaa. Huudan usein […]

”Olet elämyshakuinen”, sanoi puoliso kulkiessamme luontoreitin meren pauhunnasta metsään ja sieltä lopulta kallioille Suomen eteläisimpään kärkeen. Yritin tapani mukaan esittää huomiotaherättävän välinpitämätöntä, mutta suupielet paljastivat kuinka niitä kutkutti. ”Mutta semmosella helpolla tavalla”, hän lisäsi ja otti kainaloon. Hymyili myös. Oli totta että olin elämyshakuinen. Halusin ostaa Tallinnassa vesilasissa tarjoiltua perunasalaattia, koska se oli perinteistä Virossa. […]

Keltainen on pitkästyttävä väri. Keltainen on loppumatonta aurinkoa, pääsiäistä, iltapäivää ja munankeltuaista, uhkarohkeaa liljaa, joka uskaltautuu kyllä tunkeutumaan lumen läpi mutta väsähtää kuitenkin, ennen kuin kevät on kunnolla alkanutkaan. Keltaistakin hän näki vain yhden unen, ja sen unen kaltainen oli himmeää, sakraalia, syksyistä sävyltään.                                                                                                                                                  Pirkko Saisio, Pienin yhteinen jaettava Olen Pirkko edelleen eri mieltä […]

Pelkäsin otteeni lipsuvan mutta potkin silti lisää vauhtia. Rauta tuntui kylmältä kämmenien alla ja rystyset puristuivat valkoisiksi. Värien ja äänien kaleidoskoopista oli jäljellä yhteensulautunut massa. Kuin muovailuvahapaketin kaikki värit yhdessä ruskeassa möykyssä. Männyt. Keinut. Kirkko. Männyt, keinut, kirkko. Männytkeinutkirkko. Mikään ei ollut erillistä toisistaan. Fysiikan opettajamme, sen jonka F-luokan urpo sai itkemään, kertoi keskipaikoisvoiman olevan […]

Minulla oli lapsena kaksi mielikuvitusystävää. Toinen heistä oli punalettinen ja suurisilmäinen, lempeä ja aina uskollisesti lähelläni. Hänen nimensä oli Doroti ja hän pukeutui vihreään mekkoon joka sopi hänen hiuksiensa väreihin. Hän oli ilmiselvästi seurannut minua mieleeni rakastamiltani Candy VHS-kaseteilta. Orvoksi jäänyt Candy koki paljon vastoinkäymisiä, mutta hänellä oli myös joukko uskollisia, vaikkakin yllättäviä, ystäviä ympärillään. […]

Koti on täynnä reittejä jotka ovat niin tuttuja ettei tasaisen tiiviiksi tallattua polkua huomaa vaikka selvästi niiden reunalla kasvaa korkeita heinänkorsia jotka saavat olla rauhassa. Pienessäkin asunnossa on nurkkia joissa kulkee vain kevyt pöly. Koskematta juurikan lattiaa hattaran painoa enempää. Vaihdamme järjestystä ja yhtäkkiä ahtaaksi käynyt kulma on vapautunut, siinä virtaa, jos ei energia, niin […]

Seuraava päivä, kivun jälkeinen, on ihana. Olo on samaan aikaan rauhallisen tyyni ja elinvoimainen. Sitä on halukas kävelemään muutaman ylimääräisen bussipysäkin välin. Kun on laput silmillä, menninkäisen lailla ripsivärit poskilla ja valolta piilossa, tukka sotkussa, haaveilee juoksulenkistä. Kirjan lukemisesta. Siitä että voi katsella suoraan aurinkoon ilman, että aristaa ja siitä että voi haistella tuoreita irtokarkkeja. […]