Kerään petivaatteita. Olisipa pakkanen. Valkoisella lakanalla on mustia kuminauhan pirstaleita. Poninhäntä takaraivolta on laukannut yöllä vapaaksi. Ajattelen sitä hetkeä pimeässä kun päätä kääntäessä on kuulunut sinkeältä vapautunut poks. Tai naps. Eikä kukaan ole ollut kuuntelemassa kattokruunusta miltä vapauden ääni kuulosti. Oliko sitä ääntä sitten lainkaan, kysyisi saivarteleva filosofi. Image by Free-Photos from Pixabay

Kirpputoripöytä on kultahileen peittämä, vaikka pussin päällä lukee hyvin selkeästi ”katsothan varovasti”. Kuinka vaikeaa se voi olla? Sitä unohtaa edelliskerrasta kuinka vaivalloista ja pitkästyttävää alkuhuuman jälkeen tuotteiden laputus on. Ensin askartelee innoissaa lappusia, sitoo trikoopaidoista leikatut satiininauhat kauniille rusetille ja kaivaa silitysraudan esille. Sitten alkaa tympiä. Ihan muutama vain enää. Alussa jaksaa rampata viikkaamassa tuotteitaan […]

Kakkonen ei kenties koskaan, paitsi silloin kun joku tietää kaavan ja osaa rikkoa (välittämättä matemaattisista säännöistä tai fysiikan laeista), ole ensimmäinen. Mutta kakkonen ei ole koskaan yksin. Eikä kyse ole missään nimessä, ettei voisi olla yksin tai että yksin oleminen olisi yksinäisyyttä. Yksin oleminenhan on ihanaa! Ei tarvitse tunnsutautua tai tunnistaa itsessään introverttiä nauttikaseen yksinolosta. […]

Onnittelen itseäni levyostosta, vaikka olen vasta kuunnellut Lone Deer Laredon toisen puolen. Siinä todellakin kuuluu ”hopeista valoa, villimetsien irtolaisia, puuvillapeltojen kesäöitä ja pohjoisen kosmista tuulta”, kuten Suomen musiikkiblogi kirjoittaa. LP-soittimen musiikkivalikoima kasvaa hitaasti ja tunteella. Olen myös löytänyt itselleni uuden yönaisen. Mia Kankimäen tapaan nainen jonka elämistä ajattelee illalla rahoittuessaan, tiskipöydän metallisessa hehkussa ja pesukoneen […]

Miltähän Pellen rastat haisevat, vai tuoksuvatko ne. Lonkerot lyövät biittiä siinä missä tukan omistaja rumpukapuloitaan. Mitähän kaikkea noihin on huopunut. Karskia huumoria, keikkaöitä, tupakansavua, yön lämmintä kohinaa. Eebee on siististi cool. Näinköhän eebee keikkabussipalveluita tarjoaa. Onkohan lonkeroita pitänyt heitellä taaksepäin kirjoitustyön lomassa vai ovatko ne niin osa muusikkoa, että ne ovat kuin sormet tai kyynärpäät. […]

Turku on mielikuvissani Hovimäki -sarjan mukulakivikatua, aikaa Suomen pääkaupunkina, joulurauhanjulistuksen parveke (ja mieskuoro karvalakeissa pakkasen pureskelemine korvineen). Ja se kaupunki josta risteillään Tukholmaan. Ja sitten jotakin kummaa antipatiaa kaupunkia tai siellä asuvia kohtaan joka ei tule itsestä vaan jostakin ulkoa mille ei ole minkäänlaista perustetta. Turun matkailu on sen vuoksi mielestäni onnistunut tunnuslauseessaan. Kiss my […]

Luen edelleen Berliniä. En ahdistu siitä, että hänen jälkeensä sentään on jäänyt painettuja sanoja joita tuhannet lukevat nyökytellen ja ihastuneena. Merkki siitä, että jotakin tuli tehtyä. Olen lakannut seuraamasta useita upeita instagram -tilejä ja blogeja, koska ne tuntuvat vievän huomaamatta aikaa ja jättävän jälkeen olon, etten saa mitään aikaiseksi. Jäljelle olen jättänyt niitä jotka inspiroivat, […]

Ensimmäinen tunne kun herään ja koukistelen raajojani, on yllättävän voimakas eikä lainkaan miellyttävä. Ennen kuin paikannan sen lähteen, ja sen naurettavan pienen alueen, kipu saa vielä toistaiseksi kokoaan suuremmat mittasuhteet. Pistävä tunne puhkoo reiän vielä äsken niin kirkkaissa unikuvissa leijuvaan tietoisuuteen, joka vastaa astelee sumun läpi jo kirkkaaseen aamuun. Räpyttelen silmiäni ja koukistelen sormiani. Nahan […]

..että olipa lämmin keskikesän juhla. Kuten yritän aina bussin sattuessa täydellisesti kohdalle sanoa ääneen, että sattuipa hyvin. Usein juoksen tai myöhästyn tai odotan ärtyneenä ”kun ne eivät KOSKAAN” satu sopivasti kohdalle. Lapsena kaikki juhannukset olivat aina lämpimiä. Rantaa pitkin kuului Daadadaada jota tanssittiin laiturilla joka vuosi kallistui yhä enemmän pinnan alle. Valvottiin myöhään, saunottiin ja […]

Sellainen tuntuma on aina jäänyt, että työnteko on arvokasta. Jokainen alipalkattu lomaviikosta uhrattu leiriohjaus ja ajokorttia varten herätty aamu. Mainostenjakaminen, satubaletin ohjaaminen ja jokainen kilometri joita pitkin keittiönkaapistot kulkivat kaupungista toiseen. Puhelinmyynti oli niitä harvoja ”sitä ei kenenkään tarvitse tehä” -työtä. Ei ollut kyse erilaisten töiden arvottamisesta vaan siitä, että maailma pärjää C-vitamiinien kuukausitilausta ja […]