Anteeksi rouva kurpitsa, mikäs teitä kaivertaa?*

Kivistön rapujuhlat vietettiin viime viikonloppuna. Omaperäisesti hieman sadonkorjuuseen vivahtanut syysjuhlien teemamme innoitti minut kaivertamaan kurpitsasta pöytälyhdyn. Vaikka olenkin oksentavan halloween-kurpitsan vankkumaton fani, päätin kuitenkin yritää taiteilla kurpitsalyhdyn sieväksi.

Tyypilliseen tapaani lähdin soitellen sotaan: mitään tietoa, kuinka kurpitsa avataan, minkä verran sieltä sisältä asioita tyhjennetään, millä se kaiverrus tapahtuu. Mielessä vain kuva, jonka näin joskus jossain. Mutta nyt tiedän. Ja kohta tiedätte tekin.

(Ja vihdoinkin pääsen käyttämään kunnon blogistin tapaan sanaa tutoriaali, oletteko valmiina?)
Kas tässäpä Kivistön syksyinen kurpitsalyhdynkaiverrus-tutoriaali.

Aloita leikkaamalla kurpitsan päältä pois kansi ja nostamalla se irti. Tyhjennä sisältä siemenrihmasto lusikan, veitsen ja saksien avulla. Enempää kurpitsaa ei tarvitse periaatteessa tyhjentää. Päädyin itse kuitenkin  isolla salaattilusikalla hieman kovertamaan sisältä kovaa kurpitsanlihaa, koska isossa kurpitsassa oli usean sentin paksuiset seinämät.

Jatka taiteellisemmalla linjalla: piirrä tussilla kurpitsan pintaan haluamasi kuvio.

Ota peruskoulun kuvistunneilta tuttu linolevyn kaivertaja (löysin halvan setin Hobby Point -askarteluliikkeestä) kauniiseen käteen, ala seurailla viivoja ja kaivertaa pintakerrosta pois. Älä huoli, kyllä se viiva siitä kaunistuu sitä mukaa, kun 20 vuotta vanhat opit alkavat muistua mieleen. Kaiverra lehdet mielesi mukaan: minä kaiversin osan ääriviivoiksi ja osan kokonaan syviksi lehtikoloiksi. Ajatus vaihtelevasta valon määrästä viehätti.

Seuraavaksi nyysi pahaa-aavistamattomalta herrahenkilöltä akkuporakone ja anna sen laulaa oman mielen mukaan. Näistä kohdista valo paistaa suoraan läpi ja samalla lyhdyn sisään pääsee ilmaa. Päädyin poraamaan reikiä runsaasti, myös yhden jokaiseen lehdykkäiseen, jotta kaiverrukset loistavat nätimmin läpi.

Seuraavaksi kokeilin valonläpäisevyyttä ja hiukan syvensin osaa lehtikaiverruksista. Kynttilä tahtoi asennusvaiheessa sekä polttaa kättä että jonkin hetken kuluttua sammua, happea ei reikäisyydestä huolimatta siis ollut riittävästi. Niinpä leikkasin vielä muutaman pienen lehden kokonaan irti ja pohjaan reiän, josta kynttilän sai näppärästi pujotettua lyhtyyn.

Et voilà! Kurpitsa palveli hyvin läpi juhlien.

* Kyllä, otsikon voi mainiosti lukea vaatimattomaksi tribuutikseni Vatsasekaisin Kilinkolin -Riikan mainiolle puujalkavitsivarastolle. Paitsi vitsikäs, neito on myös monella muulla tapaa taitava, olethan jo tutustunut?