Kärmes paratiisissa
Kivistöön luikertelee aika ajoin käärme. Tien varrella mökistelee pariskunta, joka paikalla ollessaan ja sille päälle sattuessaan (aina siis) paukuttaa musiikkia niin, että puolen kilsan päässäkin aivo meinaa hajota. Aamupäivästä hyvässä lykyssä yöhön raikaa täy-sil-lä kaikki mahdollinen Metallicasta Frederikiin ja Katri Helenasta, noh, Frederikiin. Taivas, kuinka paljon ihminen voikaan kuunnella Frederikiä.
Joskus samaan aikaan Frederikin kanssa laulaa moottorisaha, kun isäntä luukuttaa sekä musiikkia että työkalua kuulosuojaimet päässä. Joskus Reetu viedään sisälle huutamaan, silloin ääni vaimenee niin, että sävelen tunnistaa, mutta sanoja ei kuule. Joskus musiikki vaimenee ja pahaa-aavistamaton naapuri hengähtää: ihanaa se loppui. Kunnes TI-TA-NIC JÄTTILÄINEN! Reetun parhaiden dvd2 se siellä vaan sujahti soittimeen.
Mitähän hittoa asialle tekis? Pitäisi nätisti sanoa, että häiritsee ja ollaan hakemassa lepuutusta ja kuunnellaan mieluummin omavalintaisesti musiikkimme, mutta kun ihmisistä ei voi koskaan tietää. Entä jos ne on hulluja riidanhaastajia, jotka aloittaa loppumattoman häirinnän ja naapurisodan? Siinäpä sitten olis sitä haettua lepuutusta. Huoh, homma pitäis ratkaista ennen juhannusta, ajatus möykkäjuhannuksesta on sietämätön.
Päteekö haja-asutusseudulla edes yörauha?
Reetuton hetki riippumatossa aurinkoisena päivänä. Autuutta.
