Marraskuu ja soppavinkki
Kivistö on ollut tavallista hiljaisempi. Täällä, ja siellä. Syksyn ja marraskuun kiireet ja sosiaalisten menojen tulva ovat vieneet minut mukanaan ja saaneet jumittamaan kaupunkiin. Viikonloppuna minulla katkeaa viiden viikon maallakäymättömyysjakso, vihdoin. Vaikka sielläkin päivät ovat märkiä, harmaita ja lopulta pimeitä, takkaan saa tulen ja kynttilät valaisevat pienen tuvan tunnelmallisemmin kuin kaupunkiasunnon.
Harmaa siellä on lempeyttä, ei tylyyttä. Sitä katuvalot ja autojen virta, ikkunoista sinisinä hohkaavat ruudut eivät latista ohueksi, kylmäksi peitteeksi mitäänsanomattomuutta. Villasukanharmaaseen aamuun heräämisen pehmentää kahvin tuoksu ja kynttilän valo. Suorittamisen painettakaan ei ole, mitäpä sitä suorittaisi kasvu- ja rakennuskausien välillä. Ruoanlaittoa ja saunan lämmitystä. Ne suoritteet eivät ole epämieluisia kenellekään, lupaavat vain hyviä hetkiä.
Lunta sinne soisi, valoksi, aikaisin alkavaa pimeyttä taittamaan. Samalla se voisi pysytellä pois täältä pääkaupunkiseudulta puolestani vaikka koko talven. Tätä yhtälöä taidan yrittää ratkaista tulevatkin vuodet.
Valiolla kokkailemassa
Valoa, valoa. Sitä löytyy tuosta soppakuvasta, samalla kun kaivelen muististani mukavaa iltaa lokakuun puolivälistä. Olimme Liisan kanssa kutsutut ja paikalle saapuneet Valion luomuiltaan mukavan bloggaajaporukan seurassa. Teimme sosekeittoa, stailasimme kuvat ja saimme seurata kahden upean ammattilaisen, ruokatoimittaja ja -stailaaja Sanna Kekäläisen ja valokuvaaja Kristiina Hemmingin innostunutta työskentelyä.
Perussoppa sai lisäpotkua chef Sasu Laukkosen vinkistä tehdä pistou-tyyppinen yrttitahna keiton ja jogurttikastikkeen seuraksi, siitä tuo upean vihreä pyörre keiton pinnassa. Sen vinkin haluan tässä teille jakaa, virkistykseksi tihkuun. Tämä ohje on sinne päin -mitoilla.
Kolme kourallista yrttejä – tässä versiossa oli persiljaa, basilikaa ja rucolaa – laitetaan kapeaan korkeaan (läpinäkyvään) astiaan ja taputellaan hiukan tiiviimmäks. Astia voi olla esim. perussauvasekoittimen mukana tuleva tai jokin mittakannu. Kunhan sauvasekoitin mahtuu mukaan.
Mukaan laitetaan hienonnettu puolikas valkosipulin kynsi, puolen sitruunan kuori raastettuna ja puolikas pieni purkillinen kapriksia. Muutama kierros mustapippuria ja pari ripausta suolaa.
Sitten perään kaadetaan hyvää oliiviöljyä, kunnes se yltää noin puoleen väliin. Sitten otetaan sauvasekoitin ja survotaan, kunnes ollaan saatu aikaan tasainen tahna. Kastikkeemmaksi sen saa öljylisällä.
Tässä sympaattinen Lispe käyttää höyryävään sosekeittoomme vähemmän tunnettua pilkkomismetodia nimeltään kauha ja puukko.
Lisää raporttia ja reseptejä illasta kollegoiltamme Jasulta, Hellan ja viinilasin välistä, Kirsiltä, Kokkipottilasta.
Kuvat Valio. Ei ole vielä näille bloggareille kasvanut kamera otsaan kiinni, vaikka mukana olikin. Opetellaan, opetellaan.