Räntä ja pakkanen vaihtuvat pääsiäisenä lumettomaan Burgundin maalaismaisemaan ja Lyonin kahviloihin ja ravintoloihin. Menemme miehen lapsuusmaisemiin ja olemme muutaman yön sellaisen sukulaisen luona, jota en ole aiemmin tavannut. Pieni PR on siis paikallaan, tavoitteena horjumaton sukulaisten suosio ja pyyteetön ihailu. Uskon vakaasti kenen tahansa ranskalaisen lankeavan itsetehdyn hyvän hillon ansaan, etenkin jos askartelee etiketit jotka häpeämättä promoavat hillon tekijää.

Hillojen tekijänä olen näppituntuma-ihminen. En mittaile raaka-aineita enkä hillosokerin määrää; sokeroin sen verran, että makeutta on riittävästi ja toivon, että pektiini riittää hyytelöittämään. Tavallisesti onnistuu paremmin, paitsi silloin joskus, kun onnistuu huonommin.

Kaivelimme Kivistön pakastinta tyhjäksi viime vuoden sadosta ja samalla vähitellen vajuttelen kotona tilaa uusille säilönnöille. Näiden hillojen makukombinaatioiksi valikoituivat raparperi-mustikka-karviainen ja omena-kriikuna-vanilja. Molemmat hyviä. Ja hyytelöityneitä. Huomenna pakkaan muutaman molempia matkalaukkuun ja lähden valloittamaan sydämiä. Loput purkit päätyvät Kivistöön mökkiläisten iloksi.

Niin, ja vaikka luulitte varmaan, en todellakaan ole mikään taitava graafikko. Näitä ja muita hauskoja hilloetikettejä voi kuka tahansa tehtailla mahtavassa Jam Labelizerissä.

Kivistö hiljenee vähitellen pääsiäisen ajaksi, kun kukin lähtee tahoilleen reissaamaan. Omasta puolestani ruokaisaa ja herkkuisaa pääsiäistä! Lupaan tuoda kuvatuliaisia matkaltani.