Tunnustettakoon kättelyssä: otsake pyrkii hävyttömästi esittämään vaatimattoman pienen blogimme paikkana, jonne tulvii toiveita ja juttuehdotuksia. Totta toinen puoli: tämän piiraan pyysi tekemään hyvä ystäväni, lapselleen kärsivällisesti jo toista vuotta säärystimiä odotteleva Meu. Motivaattori pyynnölle tosin oli kai lähinnä se, että piiras yksinkertaisesti ei voi olla hyvää ja jonkun pitää olla koekaniini. Ei siis se, että tässä oltaisiin jotain ruoan jumalattaria.

Koska olen yllytyshullu ja koska resepti kieltämättä kuulosti aika kummalliselta ja alkuperäisessä kuvassa näytti härskin väriseltä, otin haasteen vastaan ja kirmasin kauppaan. Meu ystävällisesti kieltäytyi ensimmäisen kokeilun maistamisesta, joten tarvitsin muita uhreja. Niinpä päätin tehdä piiraan lauantain pilkin ja lounaan jälkilöylyille, jonne luvassa oli myös Kivistön tilan kunnia(appi)vanhemmat, Liisan äiti miehineen. Mitäs sitä yksin kärvistelemään, jos ruoka on pahaa.

Mutta kuinkas sitten kävikään? Sen kuulette jo tällä kerralla: piiras oli kaikkien luonnonlakien vastaisesti tosi hyvää, etenkin kun rapistelin päälle granaattiomenaa. Tästä vaikka pääsiäispöytään, homma on kuulkaa helppo!

Pohja
100 g sulatettua voita
13 isoa digestivekeksiä

Täyte
2 kypsää avokadoa
1,5 sitruunan mehu (n. 2 dl)
1 tlk kondensoitua maitoa

Jauha keksit hienoksi esim. monitoimikoneessa ja sekoita voi joukkoon. Taputtele seos tiiviisti kevyesti voideltuun piirakka- tai irtopohjavuokaan ja laita jääkaappiin hetkeksi jäähtymään.

Soseuta avokado monitoimikoneessa tai sauvasekoittimella. Kaada sekaan sitruunamehu. Pyöräytä seos tasaiseksi ja lisää kondensoitu maito. Levitä täyte pohjalle ja laita jääkaappiin jäähtymään ja asettumaan useammaksi tunniksi.