Flunssa sai minut vihdoin kiinni ja vietän toista päivää poissa töistä ja sisätiloissa. Täysin kyllästyneenä. Viimeksi ulkona käydessäni maanantaina ei voinut olla tuntematta kevättä: kadut kiiltelivät märkinä loskasta, aurinko paistoi ja räystäätkin tippuivat.

Tämä kohta talvea johtaa peruuntumattomasti jumalattomaan kevään kaipuuseen, josta ei ole ylipääsyä. Jokainen lumisade aiheuttaa valtavan, hiljaisen kiroilutulvan, jokainen kunnon pakkanen itkun  siitä, että talvi ei lopu koskaan. En ymmärrä, miten koskaan olen voinut olla iloinen lumesta.

Tämänpäiväistä tylsyyttä vähentääkseni ja talviahdistusta lievittääkseni selasin vanhoja kuvia Kivistöstä ja lajittelin esikasvatettavia siemeniä istutusaikojen mukaan. Hyvin toimi, ei ahdista enää yhtään. Katsokaa nyt vaikka tätä. Kukapa tuonne nyt haluaisi? Katselemaan, kun lumi sulaa auringonpaisteessa ja odottelemaan kukkien puhkeamista.

Grillaamaan kevään ensimmäisiä hampurilaisia lumesta sulaneelle terassille.

Ensi viikolla laitan tomaatin ja jalapenon siemenet multaan ja sen jälkeen vähitellen kurpitsat, melonin, yrttejä., papuja. Koti muuttuu kasvattamoksi, aikamoinen satsi siemeniä odottaa elämänsä alkua. En malta odottaa ekoja sirkkalehtiä!

Nyt vaan henkisesti tottumaan siihen ajatukseen, että muutamat viikonloput ovat vielä täynnä ensimmäisen kuvan tunnelmaa, lumitöitä, pakkasta ja sisäeloa. (Jota muuten vielä viikko sitten näköjään rakastin sydämeni kyllyydestä.)