Michael Morpurgo: Sotahevonen
Michael Morpurgon teos Sotahevonen on luokiteltu nuortenkirjaksi. Nuori kohderyhmä näkyy siinä, että kirjan kieli on yksinkertaista ja selostavaa: suuria kaunokirjallisia elämyksiä tai laajaa pohdintaa tästä teoksesta on turha odottaa. Kirja on kuitenkin koskettava ja sen tarina on mielenkiintoinen ja mieleenjäävä. En ole aiemmin lukenut sotakirjaa eläimen näkökulmasta enkä ylipäätään kirjaa, jossa minäkertojana on hevonen tai muukaan eläin.
Sotahevosen kertoja ja päähahmo on kaunis, uljas ori Joye. Joye aloittaa tarinansa huutokaupasta, jossa se puolivuotiaana joutuu eroon emostaan. Hevonen päätyy juopon, ailahtelevan miehen maatilalle, mutta saa onnekseen kasvukumppanin ja elinikäisen ystävän miehen nuoresta pojasta, Albertista.
Kun ensimmäinen maailmansota syttyy, Albert pyrkii alaikäisenä rintamalle, ettei Joyen tarvitsisi lähteä yksin. Pyynnöt eivät auta. Albert jää kotiin ja Joyen suuri sotaseikkailu alkaa. Se ja muut hevoset ovat välillä rintamalla keskellä taisteluja, toisinaan taustajoukoissa tai eläinsairaalassakin. Sotavuosien aikana niin hevoset kuin ihmisetkin kokevat paljon pahaa ja julmaa, mutta myös iloa ja todellista ystävyyttä, aitoa ja yli kansakuntien käyvää ymmärrystä. Pidin siitä, että Joyen tarina ei syyllistä sotaan osallistuvia tavallisia ihmisiä eikä erityisemmin mässäile sodan kauhuilla; käy silti selväksi, että sota koskettaa kaikkia. Kirjan loppu on kuitenkin hyvin onnellinen, mikä varmasti sopii etenkin nuorille lukijoille.
Kun etsin tietoa Sotahevosesta, törmäsin artikkeliin Should I read War Horse? Kysyjä on nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan ja pitänyt sitä liiankin sentimentaalisena. Hän pohtii, onko kirjakin ylitunteellinen. The Guardianin toimittaja kehottaa tutustumaan kirjaan ja painottaa hevosnäkökulmaa, joka minustakin oli kirjassa kiinnostavinta (ja jonka takia haluan nähdä elokuvankin). The Guardianin artikkelista ilmenee, että Michael Morpurgo on hevosfarmari, ja ainakin minusta ei-hevosihmisestä hänen hevostietämyksensä onkin vakuuttavaa. Sotahevosen päähahmo ei ole hevonen sattumalta, vaan lehdessä siteerataan kirjailijaa: ”The narrative is told by the horse, because I wanted this to be a story of universal suffering in the war, not told from one side or the other.”
Kirjan ja elokuvan lisäksi Sotahevonen tunnetaan näyttämösovituksena. Linkin takaa löytyviltä New London Theatren sivuilta voi katsella näyttämöversion tv-mainoksen hevos”nukkeineen”.
Tekstinäyte kirjasta, s. 124-125:
”Se on kuollut”, Friedrich sanoi hiljaa ja sitten vihaisemmin, ”herran tähden, se on kuollut.” Hänen kasvonsa olivat surusta raskaat. ”Miksi?” hän kysyi. ”Miksi tämän sodan pitää tuhota kaikki, mikä on hyvää ja kaunista?” – – Meidän ei pitäisi kohdella hevosia näin – me kohtelemme koneitakin paremmin.
Michael Morpurgo: Sotahevonen (War Horse, 1982) Gummerus, 2012. Suom. Päivi Pouttu-Delière
