Suosituksia omasta hyllystä: Kotimaista kaunokirjallisuutta

P1018239.JPG

Kirjahyllyyn kurkisteleminen jatkuu! Runojen sekä kieli- ja kirjallisuustieteen jälkeen esittelin ulkomaiset kaunokirjallisuussuosikkini, ja nyt ovat vuorossa kotimaiset oman kirjahyllyni romaanisuosikit.

Heti aakkosten alkupäästä löytyy tärkeitä teoksia: Aapelin Pikku Pietarin piha, monta Juhani Ahon teosta (joista kaikkia en ole lukenut) sekä etenkin Minna Canthia. Mainittakoon myös kuvassa näkyvistä Bo Carpelanin teoksista, että tunnistan niiden hienouden, kauneuden ja viisauden, mutten olen saanut yhdestäkään teoksesta kunnolla otetta. Ehkä joskus.

P1018240.JPG

Heti näiden teosten jälkeen tulee suosikkisuma. Kristina Carlson ja Monika Fagerholm ovat kirjailijoita, joiden teoksiin olen ihastunut syvästi viime vuosina. Elina Hirvonenkin kirjoittaa huikean tarkasti, ja seuraan hyvin kiinnostuneena hänen kirjailijanuraansa. Laura Honkasalon tuotannosta suosittelen etenkin 70-lukulaisen ajankuvan vuoksi Sinun lapsesi eivät ole sinun -teosta.

P1018241.JPG

Helvi Hämäläisen Säädyllinen murhenäytelmä ja Kadotettu puutarha odottavat vielä lukuvuoroaan, mutta olen iloinen, että löysin ne antikvariaatista omakseni. Anna-Leena Härkösen kirjoista olen pitkälti luopunut: tässä näkyy koko Härkös-kokoelmani mainioita kolumnikokoelmia lukuun ottamatta.

P1018242.JPG

Jarmo Ihalaisen esikoisteos Perheestä ja alastomana juoksemisesta kuului viime vuoden yllättäjiin: koska kirjassa on niin paljon kaikuja esim. Tove Janssonin maailmasta, tekisi mieli lukea se uudestaan, kun ole ajatellut ihastuttavan Klovharun-vierailun jälkeen kaikkea Janssoniin liittyvää runsaasti. Emmi Itärannan huikea Teemestarin kirja pyörii myös mielessäni tuon tuosta, ja Olli Jalosen Poikakirjaa on kehunut todella moni luottolukija. Maria Jotuni taas on ollut suosikkejani aina. 

P1018243.JPG

Leena Krohn -kokoelmani. Keräilen Krohnia laiskahkosti antikvariaateista. Olen ajatellut, että pitäisi perustaa erityinen antikvariaattivihko: siihen merkkaisin yhtäältä, mitä kirjaa etsin, mutta toisaalta myös joidenkin kirjailijoiden kohdalla, mitkä kirjat jo omistan. Esimerkiksi Krohnilla on niin paljon teoksia, etten muista ulkoa, mitä olen lukenut, saati, mitkä teoksista omistan.

P1018244.JPG

Kyllä, Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla on tehnyt minuunkin suuren vaikutuksen ja toivon joskus lukevani kirjan uudelleen. Samoin haluan tutustua muuhunkin Ulla-Lena Lundbergin tuotantoon kuin Jäähän. Gunnar Mattsonin Prinsessan ja Kuninkaan olen lukenut joskus nuorena moneen kertaan, myös Aila Meriluodon Peter-Peterin. Timo K. Mukka kiehtoo minua sekä kirjoittajana että persoonana, ja Markus Nummen Karkkipäivä on yksi pysäyttävimmistä lukemistani kirjoista.

P1018245.JPG

P-nurkkauksesta löytyy kirja, jolle soisin paljon enemmän huomiota: Leena Parkkisen Sinun jälkeesi, Max on merkillinen ja ihastuttava lukuromaani. En ymmärrä, miten Parkkinen on keksinyt kirjoittaa siamilaiskaksosista ja sirkuselämästä, mutta hän on onnistunut erinomaisesti. Ystävyyttä, ajankuvaa, rakkautta, rujoa ja kaunista elämää – kirja on vähän kuin aikuisten satu, aivan omanlaisensa.

P1018246.JPG

Tässä kuvassa näkyy tunnesyistä tärkeitä teoksia, mummilta perityt Eila Pennasen kirjat, sekä lukuvuoroa odottamassa olevia kiinnostuksenkohteita, kuten Hannu Raittilan Kirjailijaelämää ja Markku Rönkön ekokriittinen romaani Metsänpoika.

P1018247.JPG

Tommy Tabermannin Suudelma kuuluu myös sarjaan teoksia, jotka olen lukenut joskus monta monituista kertaa… Joskus kauan sitten; kun yritin jokunen vuosi sitten lukea kirjan uudestaan, en päässyt enää alkua pidemmälle. Petri Tammista sen sijaan luen edelleen mielelläni, ja tarkoitukseni onkin palata näihin oman hyllyn tammisiin jossain vaiheessa.

P1018248.JPG

Tikkas-kohdassa on kirjahyllyruuhka! Henrik Tikkaselta omistan tosin vain osoitekirjat, Ihminen ääni -teoksen sekä viehättävät piirrosteokset Minun Helsinkini ja Minun saaristoni...

…mutta Märta Tikkasen tuotantoa löytyy sitten enemmänkin, kaikki tietämäni Tikkasen teokset!

P1018249.JPG

Aikoinani kirjakerhon jäsenhankintapalkkiona saamani Waltari-sarjan päällä on muutama kiinnostava uutuuskirja lukuvuoroa odottelemassa. 

P1018250.JPG

Ja lisää Waltaria. En ole lukenut näitä kaikkia enkä kerää Waltaria aktiivisesti, mutta teen silti mielelläni välillä Waltari-hankintoja. Vaarillani oli kaikki Mika Waltarin teokset ja leikittelen ajatuksella, että ehkä minullakin on jonakin päivänä…

P1018251.JPG

 Löytyikö tuttuja kirjoja? Entä mitä sinun hyllystäsi löytyy kotimaisen kaunokirjallisuuden kohdalta?

kulttuuri kirjat sisustus

Kun kirja tulee todeksi

ruohometsan_kansa.JPG

 

Onko muille lukijoille käynyt niin, että on äkkiä tuntunut siirtyneensä tietyn kirjan maailmaan? Minulle on käynyt viime aikoina niin pari kertaa.

Yllä olevan pupukuvan jaoin helatorstain aikoihin blogini Facebook-sivulla. Kuusi jänistä leikki ja temmelsi parin päivän melkein omalla pihallamme: Ruohometsän kansa oli tullut todeksi! Jänikset jahtasivat toisiaan, ”tanssivat” piirissä jonka keskellä kaksi jänistä nyrkkeili puolitosissaan, nukkuivat vierekkäin – ja olivat kaiken kaikkiaan hyvin hauskoja ja kiinnostavia. Ne myös toivat mieleen monta tarinaa Ruohometsän kansasta.

 

hailuoto3.jpg

 

Heinäkuun alussa pääsin elämäni ensimmäistä kertaa Oulun edustalle Hailuotoon. Saavuimme paikalle aurinkoisena kesäpäivänä, mutta yhtäkkiä myrsky alkoi nousta. Miten ihastuttavaa! Kun kuvasin merilintuja meren pauhatessa ympärillä, sateen pudotellessa ensipisaroitaan ja taivaan yhä tummuessa, tunsin siirtyväni hetkeksi lempikirjani Tyrskyjen maailmaan. Toivoin, että minäkin voisin tarkkailla työkseni lintuja myrskyisellä rannalla, kuten Tyrskyjen päähenkilö.

 

hailuoto2.jpg

 

Tai että pääsisin katsomaan Tyrskyt-kirjan rantaa Normandiaan. Olen varma, että rakastuisin Normandiaan. (Normandian ajattelu toi mieleeni myös Riikka Ala-Harjan Maihinnousun, mutta se kirja ei tullut todeksi meren äärellä.)

 

hailuoto1.jpg

 

Hailuodossa tapahtui muutakin mainiota: pääsin elämäni ensimmäistä kertaa majakkaan! Hetken näytti jo siltä, että kipuamme Marjaniemen majakkaan ukkosmyrskyllä – luulen, että Muumipappa olisi pitänyt sellaisesta. No, myrsky ehti laantua ennen kuin kipusimme 110 askelta ylöspäin, päädyimme majakan huipulle jonne mahtui juuri ja juuri neljä ihmistä, katselimme hetken ikkunoista ja laskeuduimme alas. Majakkaan tutustuminen ei tuntunut ehkä aivan yhtä mullistavalta kuin muumiperheestä, mutta ymmärrän kyllä, mikä majakoissa vetoaa Muumipappaan – ja miksi Muumimamma maalaa oman maailmansa majakan seiniin.

 

hailuoto4.jpg

 

Metsässä kulkiessani olen usein ajatellut Mestaritontun tarinoita. Kevään koittaessa olin varmasti melko rasittava hokiessani jatkuvasti Ronja Ryövärintytär -sitaattia: ”Kevät on uusi, mutta kaltaisensa.” En päästänyt ronjamaista keväthuutoa, mutta ymmärrän, miksi Ronja sen päästää.

 

Kerran minulle on käynyt niin, että olen löytänyt oman elämäni kirjasta. Kirjoitin kerran vaikeassa elämäntilanteessa novellin, jossa kuvasin tuonhetkisiä tapahtumia ja tuntojani. Annoin siskoni lukea tarinan, ja hän kommentoi sitä yllättyneenä: ”Tämä on aivan kuin Märta Tikkasen kirjasta.” En ollut tuolloin lukenut Märta Tikkasta ollenkaan, mutta totta se oli: eräässä Tikkasen kirjassa on hyvin samankaltaisia kohtauksia, ajatuksia ja jopa lauseita kuin minun tarinassani. Sittemmin olen keräillyt ja lukenut kaikki Tikkasen teokset ja ne ovat minulle hyvin tärkeitä sekä yksittäin että kokonaisuutena – mutta tuohon ”kopiokirjaan” en ole vieläkään palannut, enkä omaan novelliinikaan. 

 

Olenko lukenut liikaa kirjoja, kun en enää erota faktaa ja fiktiota? Vai tunnustaako joku muukin siirtyvänsä välillä mielessään tietyn kirjan maailmaan?

 

Niin, vielä lopputunnustus: joskus ajattelen tai oikein tunnen kirjaa lukiessani, millaisessa paikassa käsikirjoitus on (mielikuvieni mukaan) syntynyt tai millaisessa paikassa tai talossa kirjaa pitäisi lukea ja säilyttää. Kirjahullu mikä kirjahullu.

kulttuuri kirjat