Tag: kirja-arviot

Kävelin pilkkopimeällä maalaistiellä ja mietin, mitä kirjoittaisin Pekka Hiltusen tämänsyksyisestä trilleristä, Sysipimeästä. Ei olisi kannattanut. Vuosien asuminen katuvalottomassa, autiossa paikassa on saanut minut tottumaan pimeään ja olemaan pelkäämättä sitä ja metsän mörköjä – mutta äsken oli pakko kiristää askelia, ajatella jotain muuta, unohtaa kaikenlaiset pimeydet. Sysipimeä kertoo ihmismielen, internetin ja vankisellien pimeydestä tavalla, jota kannattaa ajatella […]

Vaikka koti pursuaa kirjoja, käytän kirjastoakin. Suhteeni kirjastopalveluihin on samanlainen kuin kirjakauppoihin ja kirjoihin ylipäätään: ihanaa, että niitä on olemassa, mutta en osaa käyttää niitä kohtuudella vaan haalin liikaa. Niinpä en saa luettua kirjastonkirjoja määräajassa, vaan esimerkiksi tämän jutun aiheena oleva Johanna Sinisalon uutuus Salattuja voimia oli pakko palauttaa kirjastoon, vaikka siitä oli parikymmentä sivua […]

Huvittaisiko joskus jättää kaikki, nostaa rinkka selkään ja lähteä kauas – vain menolippu mukana? Usko tai älä, jotkut tekevät niin oikeasti. Päivi ja Santeri Kannisto rakastuivat ensisilmäyksellä, hylkäsivät melkein yhtä pikaisesti uransa ja yrityksensä ja ovat kiertäneet maailmaa nyt lähes kymmenen vuotta. Kirjassaan Elämäni nomadina Päivi Kannisto kertoo sekä omista kokemuksistaan että maailmalla tapaamiensa muiden […]

  Riikka Ala-Harjan Maihinnousu-romaanista tulee mieleen sota. On sota eroavien aviopuolisojen välillä, lapsen sota leukemiaa vastaan, on oikean sodan muisto Ranskan Normandiassa, maihinnousun maisemissa. Ja niin, on se sota tai ainakin taistelu kirjailijan ja hänen siskonperheensä välillä, se joka nostatti kohun alkusyksystä. Tuo kohu harmittaa minua, sillä Maihinnousu on niin tyylikäs kirja, että olisin halunnut […]

  Pitkästä aikaa kävi niin, että vetäväksi ja hyväksi kirjaksi olettamani, monien hyvin innokkaastikin kehuma teos jäi kesken. Sieppasin Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät mukaani kirjakaupan alesta, ja aika pian olin tyytyväinen, etten ollut maksanut täyttä hintaa. En vanno, etten joskus jatkaisi, mutta toistaiseksi lukeminen on tyssännyt sivun 80 paikkeille. Ymmärrän ja en ymmärrä itseäni. […]

Haruki Murakamin The Wind-Up Bird Chronicle on teos, jonka takia innostuin englannin kielellä lukemisesta jokin aika sitten. Äkkäsin kirjan kesälomalla anoppilan hyllyssä, luin alun, en ajatellut lukevani vieraalla kielellä, ihastuin. Tulin kotiin ja ostin kirjan omaksi. Ja vähitellen sain luettua koko 600-sivuisen teoksen.  Alkuihastus kantoi, vaikka tässä on taas teos, jossa tapahtumat ovat outoja, niiden […]

Mau! Suomalaisten kissojen tarina alkaa aina tuhannen vuoden takaa. Juuri ilmestynyt Minna Keinäsen ja Harri Nymanin Kissojen Suomi -teos avaa kissahistoriaamme viisaasti ja viihdyttävästi. Kysyin kissakirjailijoilta, miten teos sai alkunsa, kuinka materiaalia kerättiin ja hämmästyttivätkö kissatiedot kirjantekijöitä.     Rottakissoista lemmikeiksi ja taidemalleiksi   Kissojen Suomi – Katit historian poluilla on varsin kattava selvitys siitä, […]

Tiedättekö, kun joskus tekstin epämääräisyys saa paiskamaan kirjan seinään? Tai no, ainakin jättämään sen kesken. Ja joskus epämääräisyys onkin kaikkein ihastuttavinta, jotenkin unenomaista ja kiehtovaa? Monika Fagerholmin Amerikkalaisessa tytössä ainakin on. Olen nyt lukenut kirjasta reilut sata sivua huomista ensimmäistä kimppalukukeskustelua varten. Olen periaatteessa ymmärtänyt kaiken, mutta osa tekstistä, tapahtumista ja tunnelmista tuntuu menevän ohikin. […]

”Merirosvot ryöstää aina vaan!” Näin kuului nelivuotiaan, purjelaivoista ja merirosvoistakin innostuneen siskonpoikani kiteytys Mauri Kunnaksen Aarresaaresta. Keräsin tätipisteitä, kun menin eilen siskolle yökyläilemään ja vein mukanani seikkailukirjan. Sitä luettiin eilen illalla, siitä juteltiin eilen illalla, ja tuo Aina vaan -käyttökokemus kuului heti aamulla, kun poika oli herännyt merirosvot mielessään. En ihmettele, että kirja oli niin […]

  ”Tätä kirjaa oli ihana kirjoittaa!” aloitti Riikka Pulkkinen uuden Vieras-romaaninsa julkaisutilaisuuden muutama päivä sitten. Suosittu kirjailija myönsi, että edellisen teoksen, Totta, luominen oli välillä hankalaa, Vieraan kanssa Pulkkinen taas tunsi olevansa etuoikeutetussa asemassa. ”Minulla on ihana työ: saa kirjoittaa, juoda kahvia ja syödä suklaata”, hän kuvaili ja sanoi tunteeneensa samanlaista iloa kuin lapsena mieluisan […]