Perjantaipullo: Tommasi Crearo 2014

Oikein hyvää uutta vuosikymmentä vielä kerran kaikille lukijoille! Korkin päällä ei vietä tipatonta tammikuuta, vaan jatkaa joulutauon jälkeen Perjantaipullo-sarjaa. Palataan viime vuoden tunnelmiin sen verran, että korkkasin tälle viikolle marraskuussa valitun Viinilehden vuoden punaviinin, Tommasi Crearo 2014. Tommasin viinitalo on varmasti monelle viininystävälle tuttu, kyseessä on nimittäin suureksi kasvanut perheyritys joka viljelee viiniä useilla eri alueilla ympäri Italiaa. Juuret ovat Veneton alueella, jossa Crearokin on tuotettu.

Viiniin on käytetty alueelle hyvin tyypillistä corvina veronese -rypälettä, hieman vähemmän tunnettua oseletaa, ja Ranskasta kotoisin olevaa cabernet francia. Cabernet francin vuoksi viini ei ole saanut DOC/DOCG-merkintää, vaan se on IGT. Tuottaja itse kutsuu viiniä ”super-venetolaiseksi” viitaten siis Toscanassa niin sanotuista kansainvälisistä rypäleistä valmistettuihin super-toscanalaisiin. Viiniä on kypsytetty ensin ranskalaisissa 500 litran tammitynnyreissä kuuden kuukauden ajan, ja sen jälkeen valtavissa slovenialaisissa 65 hehtolitran tammitynnyreissä vuoden ajan.

Viini on väriltään kauniin rubiininpunainen ja aavistuksen läpikuultava. Tuoksussa on kypsiä punaisia marjoja, itse sain siitä karpaloa, puolukkaa ja punaherukkaa. Tuottaja itse lupaa kirsikkaa, ehkäpä tästä voisi sitäkin haeskella. Marjojen ohella syvyyttä tuo hienostunut, pehmeä nahkaisuus ja hento mausteisuus, neilikkaa ja aavistuksen myös kanelia. Tuoksussa on myös savuisuutta tai tupakkaisuutta ja rustiikki, maanläheinen vivahde joka tuo mieleen maatuvat lehdet.

Maku toistaa tuoksun aromit, marjaisuus on hyvin kypsää ja tuo mieleen jopa karpalo- tai puolukkahillon, vaikka viini on kuiva. Tanniinit tuntuvat mukavan silkkisinä. Suutuntumaa raikastaa hyvä hapokkuus, joka nostaa veden kielelle. Mausteisuus ja nahkaisuus tuntuvat maussa voimakkaammin kuin tuoksussa. Jälkimaku on pitkä, ja kehittyy suussa päättyen kuivattujen viikunoiden aromeihin. Kokonaisuus on elegantti ja erittäin hyvin tasapainossa.

Crearo on ruokaviininä varsin monipuolinen, koska siinä on pituutta ja intensiivisyyttä joka kestää punaisen lihan, jopa lampaan tai kauriin, mutta myös notkeutta ja kepeyttä jonka ansiosta se maistuu myös sellaisenaan. Hapokkuuden ja mehevyyden ansiosta tämä varmasti kestäisi myös tomaatin, joka on aika armoton viinille. Tätä kirjoittaessa napsin viinin kanssa Chaumes-juustoa, ja nekin maistuvat ihan mainiolta yhdessä.

Kuvauksesta saattaa paistaa läpi, että tykkäsin tästä viinistä ihan hirveästi. Viinilehti osui tänä vuonna nappiin! Veneton alueen viinit muutenkin ovat usein oikein tasapainoisia ja suunmukaisia. Pidän corvina veronesen mehevästä hapokkuudesta, ja viinit ovat tyylikkään kevyesti tammitettuja niin, että tammen mausteisuus tukee rypäleiden makuja eikä jyrää niitä alleen. Perus-valpolicelloista löytyy paljon hyvän hinta-laatu-suhteen viinejä kevyemmille ruoille.

Tommasi Crearosta on nyt Alkon valikoimassa vuosikerta 2016, ja hintaa sillä on 19,99€. Videoarvio löytyy tuttuun tapaan Instagramista @riikkajv

Ensi viikolla on luvassa leikkimielinem perjantaipullo-special, nimittäin Alkolla on ollut tapana julkistaa 10.1. edellisvuoden myydyimmät juomat. Olen tulkinnut kristallipalloani, ja ennustanut myydyimmän punkun ja valkkarin. Maistan ne ensi torstaina Instagramissa, perjantaina (mikäli Alko pysyy aiempien vuosien aikataulussaan) nähdään osuiko veikkaukseni oikeaan!

Kulttuuri Ruoka ja juoma

Alkoholiton viini – kannattaako edes vaivautua?

Oikein hyvää uutta vuotta 2020! Tammikuussa moni viettää perinteisesti tipatonta pyhien jälkeen. Jollekulle saattaa näihin aikoihin tulla myös mieleen kokeilla alkoholittomia viinejä, oluita tai siidereitä tavallisten sijaan. Itse en vietä tipatonta, mutta kerronpahan kuitenkin miksi alkoholiton viini maistuu erilaiselta kuin tavallinen!

Alkoholittomia viinejä valmistetaan kahdella tavalla: vakuumitislaamalla (vacuum distillation) ja käänteisellä osmoosilla (reverse osmosis). Alussa on siis ihan tavallinen, alkoholia sisältävä viini. Vakuumitislaamisessa viini altistetaan suurelle paineelle, jolloin alkoholin kiehumispiste laskee ja alkoholi kiehuu pois jo noin 30 celciusasteen lämpötilassa. Tämä on melko edullinen menetelmä, jossa ikävä kyllä alkoholin mukana häviää iso osa aromeista. Erityisesti kukkaiset aromit kärsivät vakuumitislauksesta.

Viinin kukkaiset aromit kärsivät vakuumitislauksesta

Käänteisessä osmoosissa viini suodatetaan niin hienojen suodattimien läpi, että läpi pääsevät vain pienikokoisimmat molekyylit – vesi, alkoholi ja joitain haihtuvia happoja. Suodattimeen jää sokeri- ja aromipitoinen, siirappimainen massa. Suodatetusta nesteestä tislataan alkoholi pois, ja jäljelle jäävä vesi sekoitetaan takaisin yhteen ”viinimassan” kanssa. Käänteinen osmoosi on kalliimpi mutta yleisemmin käytetty menetelmä poistaa alkoholia.

Vaikka käänteinen osmoosi on aromikomponenttien kannalta hellävaraisempi menetelmä, alkoholiton viini ei silti maistu samalta kuin alkoholillinen. Alkoholi nimittäin vaikuttaa myös viinin tuoksuun – alkoholin haihtuessa viinin pinnalla se nostaa mukanaan aromikomponentteja, jotka kulkeutuvat haistaessa nenään. Ilman alkoholia aromit eivät pääse yhtä tehokkaasti ”irtautumaan” juomasta leijaillakseen tuoksuepiteelille, jolloin juomat tuntuvat lattean tuoksuisilta ja käymiseen liittyvät tunkkaiset aromit ylikorostuvat.

syrah, cabernet sauvignon
Torres Natureo De-Alcoholised Rose

Alkoholi tuo juomiin myös rakennetta, täyteläisyyttä ja suutuntumaa. Kun alkoholi poistetaan, viinit tuntuvat suussa ohuilta ja latteilta. Käänteinen osmoosi poistaa myös punaviinin tanniinit, jotka ovat iso suutuntumaan vaikuttava tekijä. Suutuntuman puutetta paikataan alkoholittomissa juomissa usein lisäämällä sokeria, joka myöskin tuo täyteläisyyttä ja paksuutta. Alkoholin tuoma lämmittävä tunne ja tanniinien puraisu jäävät kuitenkin pois, eikä kokonaisuus ole balanssissa. Suutuntuma on mehumainen.

Oluet ja siiderit ovat alkoholittomina lähempänä alkuperäistä, koska niissä on lähtökohtaisesti vähemmän alkoholia vaikuttamassa suutuntumaan yms, joten sen poistamisen vaikutus lopputulokseen on pienempi. Oma suosikkini on Stowford Press Low Alcohol Cider, aika lähellä oikeaa sidukkaa ja kelpo saunajuoma. (Raskaana oleville huomioksi, että sisältää alkoholia 0,5% – tämän takia pullossa on varoitusmerkki!) Ei-oluenjuojana minulle Koff Crisp Lager meni täydestä, innokkaammin oluita harrastavalle miehelleni on maistuneet Krombacher Weizen Alkoholfrei ja Easy Rider Bulldog Non-Alcoholic IPA.

Summa summarum: Jos tykkää viinistä ja etenkin jos on tottunut juomaan täyteläisempiä viinejä, niin holittomien kanssa ei kannata edes vaivautua. Korkean sokeripitoisuuden ja suutuntuman takia ne muistuttavat enemmän mehua kuin viiniä. Jos kuitenkin kokeilee, alkoholittomat viinit kannattaa tarjoilla kunnolla viilennettyinä, kesäaikaan valkkarit ja roseet jopa jäillä. Punaiset puolestaan sopivat sangriaan tai glögiin (tsekkaa myös Blossa Alkoholfri Glögg jos vietät tipatonta joulunaikaa).

Aiheeseen liittymättä – vielä ehtii osallistua Riedelin viinilasien arvontaan Instagram-tililläni! Tarkemmat tiedot arvontaan osallistumisesta kuvan alla.

Kulttuuri Ruoka ja juoma Ajattelin tänään