13.12. Kirjallisia joulukortteja

Oletko sinä joulukortti-ihminen?

Kun muutin 19-vuotiaana omaan kotiin, lähettelin innokkaasti joulukortteja, koska se tuntui jotenkin aikuiselta. Kun myöhemmin menin kokoaikatöihin, korttien postittaminen pikkuhiljaa jäi, sillä siihen ei ollut energiaa. Arvostan kyllä suuresti jokaista saamaani korttia, varsinkin itse tehtyä! Ne ovat usein upeita.

Tänä vuonna päätin, että pelkän saamisen sijasta voisin minäkin taas antaa, ja olin ajoissa askartelemassa. Etsin ideoita Pinterestistä, ja erityisesti halusin löytää korttimalleja, joihin voisi hyödyntää vanhoja kirjan sivuja. Niistä pystyikin leikkelemään sekä kuusia, joulupalloja, tähtiä että kynttilöitä. Lisäksi hölväsin kortteihin tarroja, hopeatussia ja Sinellin valmiita aihioita.

Vielä pitäisi selvittää taas sukulaisten osoitteet…

Uuden elämän postikorteista sai kummallinen, aikansa elänyt Somerset Maughamin Näyttelijätär.

koti diy kirjat hopsoa
Kommentit (3)
  1. Tätäkin postaustasi minun piti jo aiemmin kommentoida. 🙂

    Minulla joulukorttien lähettäminen alkoi samoin kuin sinulla, jonkinlaisena aikuistumisriittinä. Postitettavien korttien määrä on aikaa myöten moninkertaistunut. Se on jonkin verran vaihdellut, lähetänkö itse tehtyjä vai ostettuja kortteja. Tänä vuonna lähetin vähän molempia. Jos ostan joulukortteja valmiina, suhtaudun niihin samoin kuin konvehtirasioihin: ei mitään ”tusina vitosella”-kortteja, joissa ankeannäköinen tonttu syö joulupuuroa, vaan korteissa pitää olla ajatusta!

    Tiedän, että joulukorteista ollaan monta mieltä ja joidenkin mielestä on turhaa ja tekopyhää lähetellä kortteja henkilöille, joiden kanssa ei välttämättä muuten ole juuri tekemisissä. Itse ajattelen asian niinpäin, että vaikken pysty antamaan paljon aikaani esim. sukulaisille, niin on kaunis ele ainakin kerran vuodessa osoittaa muistavansa.

    1. Samaa mieltä siitä, että myös valmiskorteissa pitäisi olla ajatusta. Valitsen ne saajansa mukaan. Ihanaa, että niin monet saavat sinulta kortin, varsinkin kun kortit on itse tehty tai mietitty! 😊 Minäkin ajattelisin joulukortit mukavana eleenä ja muistamisena, vaikka joidenkin sukulaisteni tiedän lähettävän kortteja, vaikka kokevat sen rasittavaksi velvollisuudeksi. Sellaisten saamisen voisi jättää väliinkin. 😀

      1. Tuo lienee vähän sukupolvikysymys. Osa vanhemmista ihmisistä ei tunnu mieltävän joulukorttien lähettämistä mitenkään vapaaehtoiseksi, vaan niitähän on lähetettävä, jos vain kynä pysyy kädessä. 😀 Tuollaiset pakkoperinteet voisi tosiaan jättää väliin, ellei niistä koe olevan kuin vaivaa ja harmia.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *