Ahdistelua kaipaava nainen ja lempeästi lähentelevä herrasmies

Olipas kerrassaan kummallinen lukukokemus! Olen tässä purkanut hyllynlämmittäjäpinoani ja lukaisin samaan syssyyn tuliaiskassin mukana pyytämättä tulleen Somerset Maughamin Näyttelijätär-romaanin. Se on julkaistu 80-luvulla ja ehkä heijastelee sen ajan asenteita — hyvin hämmentävästi.

Julia Lambert on juhlittu näyttelijä (vai pitäisikö sanoa näyttelijätär?), joka on aikansa julkkis ja aikamoisen täynnä itseään ja omaa lahjakkuuttaan. Hän on ylpeä kaksinaamaisuudestaan eli siitä, että hän oikeastaan näyttelee koko ajan, lavalla ja sen ulkopuolella. Muut ihmiset ovat kiedottavissa hänen viehkeän pikkusormensa ympäri, ja samaan aikaan Julia pitää kärkevät ajatuksensa omana tietonaan.

Koko kirja on täynnä Julian ihastelua: ”Julia sai kuulla ehtimiseen, että hän näytti kymmentä vuotta nuoremmalta kuin todella oli ja ettei hän milloinkaan ollut näytellyt paremmin.”

Julian itserakkauteen tulee särö, kun hän ryhtyy suhteeseen ”tavallisen” kirjanpitäjämiehen kanssa ja tämä ei jatkuvasti palvokaan näyttelijätärtä. Hän joutuu miettimään, onko hän menettänyt viehättävyytensä, ja lähtee huonomaineiselle kadulle nähdäkseen, pääseekö miesten ahdistelemaksi. Pettymys on suuri, kun kukaan ei tunkeudu kutsumatta hänen henkilökohtaiseen tilaansa.

Onneksi eräillä illallisilla on mukana ystävällinen ja lempeä gentleman (tätä sanaa käytetään kirjassa), joka ”tarttuu tilaisuuteen” ja nipistää Julian takapuolta ja hieroo tämän jalkoja pöydän alla. Päähenkilö voi tyytyväisenä todeta, että hänessä on ”sex appealia”.

Kirja ei muutenkaan ollut kovin erikoinen. Kiinnostavimman luonnehdinnan Juliasta tekee tämän poika: ”- – sinä olet olemassa vain lukemattomissa esittämissäsi rooleissa. – – Kun olen nähnyt sinun menevän tyhjään huoneeseen, minun on toisinaan tehnyt mieli avata ovi äkkiä, mutta en ole uskaltanut, sillä olen pelännyt, ettei huoneessa olisikaan ketään.”

Luin kerran ajatuksen siitä, että jos tämän ajan ihminen menisi katsomaan 1900-luvun alun balettia, hän kyllästyisi kuoliaaksi. Baletti on muuttunut, ja samalla tavalla voisi todeta, että kaikki kirjat eivät kestä aikaa. Näyttelijätär on vanhentunut kolmessakymmenessä vuodessa. Tämä teos lähtee kiertoon.