Oma joulu
Senkun tulette vaa, mut mee ei avat ove.
Laina ja Voitto ovat kahdeksankymppinen pariskunta, joka viettää joulun mieluiten kahdestaan. Ilman lapsia, vihreitä kuulia tai muutakaan:
”Kuust ei ol ollenka varistamas. Voitto o noukkinu pihalt viimeses myrskys maahan puronnui lehmukse oksi ja laittanu nee kahre litra kurkkupurkki harottama. Laina o solminu erellisjoulusist lahjapaketeist jäänyist paketnaruist erifärissi rusetei kimpun täytte.”
Parilla on joulukoristeita, mutta niitä ei ripusteta mihinkään, koska ”koht nee taas oteta alas”. Telkkarista katsotaan Samu Sirkan joulutervehdys mutta ei joulurauhan julistusta.
Lainan ja Voiton joulurauhaa häiritsee naapuri, joka soittaa tuovansa kukkasen. ”- – kovan kiirun kans hee kuljettava yhres Voiton kans kaik tuvan tuali kamarin pual ja laittava oven kii. Kokemuksest hee tiätävä, et viaraitten kyläsoloaik piänene pualel, ko ei ol tualei.”
Kun vieraasta päästään, avataan lahjat: satiinipaituli ja pörrösukat Lainalle, vitsikirja Voitolle. Lahjaa valitessaan vaimo on ajatellut myös itseään: ”Mikkä ei ol nii hyvä ajaviätet ko maat seljäläs sänkys Voiton viäres ja kuulustel jo see hihittä. – – Ko piäne hetkenki o lupa olla ton miähen kans sama filti al ja tuntte hänen naurust tutiseva kylk oma kylkke vaste.”
Naapuria toivotumpi vieras on Kotipizzan lähetti. Aurajuusto ja salamin haju tuo Lainalle ja Voitolle oman joulun.
Heli Laaksosen murrepakinakirja Pursu tarinoi eri aiheista, mutta Joulu o Voito juhla ja Lainan kans muistuttaa kepeästi siitä, että jokaisen joulu voi olla omanlaisensa.
Itselle sopivasta joulusta kirjoittaa myös Me Naisten toimittaja Katja Sipilä tämänviikkoisessa pääkirjoituksessaan. Hän huomauttaa, että ”jos kulissit ovat kunnossa mutta lämpö puuttuu, puuttuu kaikki”. Hän onkin luopunut tiukoista rutiineista ja alkanut koota unelmien joulua pienistä palasista.
Minun jouluaattoni osaset ovat osittain perittyjä: on riisipuuroa, joulusaunaa ja -lahjoja. Yhtäkään laatikkoa tai kinkkua tässä taloudessa ei tosin ole ikinä syöty eikä syödä nytkään. Lapsuudenkodin päiväsaunakin on siirtynyt illan viimeiseksi ohjelmaksi. Eikä saunaa pestä erikseen jouluksi.
Hyvää omanlaista joulua!
Se onkin yksi joulun parhaista puolista, että se on oikeastaan aika moni-ilmeinen juhla. Joulu voi olla äänekäs ja vauhdikas sukujoulu joululauluineen ja -lahjoineen. Tai sitten se voi yhtä hyvin olla rauhoittumista glögilasin ja kirjan ääreen. Tai jotakin siltä väliltä. Mahdollisuudet ovat monet! Ennen muuta sitä toivoisi, että jokainen löytäisi juuri sen itselleen sopivan tavan viettää joulua. 🙂
Hyvää joulua sinullekin!
(Siitä huolimatta, että viime päivinä on tullut aika synkkiä uutisia. 😉 https://www.is.fi/ruokala/ajankohtaista/art-2000009276897.html)
Kiitos! 😊 Ihan totta, on hauskaa huomata ihan jo työkavereiden kanssa joulusuunnittelmista jutellessa, miten erilaisia mutta hyviä juhlapäiviä ihmiset viettävät.
Mutta tuota Pandan konvehtien suosiota en ymmärrä sitten yhtään! Luin otsikon siitä, että jotain perinteistä suklaarasiaa ei enää valmisteta, mutta selvästi se ei ole Juhlapöydän konvehdit. Voi apua! 😖😅