Rescuekoiran DNA-testaus: mitä saimme tietää?
Siitä lähtien kun rescuekoiramme Kipinä saapui Romaniasta, minua on kiinnostanut sen alkuperä. Mitä rotuja siinä mahtaisi olla, vai olisiko se vain eurooppalainen kyläkoira?
Kiihkeys, jolla se on lähdössä riistan perään, tuo mieleen ajokoiran, ja tapa, jolla se käsittelee leluja, muistuttaa terrieriä. Beaglea ja jackrusselia, veikkasin!
Kun selvittelin, mikä yritys tekisi koirien DNA-testauksia, luotettavimmalta alkoi vaikuttaa yhdysvaltalainen Embark. Tilasin sieltä testipakkauksen n. 114 eurolla, ja paketti saapui parin viikon päästä.
DNA-näyte otettiin puikolla, jota pyöriteltiin minuutin verran Kipinän poskessa ja kielen alla. Puikko laitettiin näyteputkeen ja putki pehmeään kuoreen. DHL:llä lähetys takaisin Yhdysvaltoihin maksoi vajaan 80 euroa.
Odottelin tuloksia ihan tulisilla hiilillä, sillä olin todella utelias. Vastaukset tulivatkin verrattain nopeasti, alle kahdessa viikossa, vaikka Embarkin mukaan niissä voi kestää jopa kuukausi.
Mitä sitten saimme Kipinästä selville?
Koirossamme on 87 prosenttia romanialaista kyläkoiraa, josta Embark kertoo näin:
Romanialaiset kyläkoirat ovat eläneet Romaniassa tuhansia vuosia. Ne ovat eläneet ja lisääntyneet itsekseen – ja myös selviytyneet. Ihmiset ovat vaikuttaneet niiden elämään vain vähän.
Vaikka kennelliitot eivät tunnustakaan kyläkoiria, niillä on niin paljon tiettyjä geneettisiä yhtäläisyyksiä, että ne voi luokitella erilliseksi roduksi. Kyläkoirat eivät muistuta toisiaan samalla tavoin kuin vaikkapa kultaisetnoutajat tai colliet, mutta ulkonäön sijaan niiden perimää on ohjannut ”se, mikä toimii”: esivanhemmat, jotka ovat hankkineet oman ruokansa ja välttäneet vaaroja. Kyläkoirat ovat kehittyneet myös sen mukaan, missä ne elävät: esimerkiksi lämpimissä olosuhteissa asuu pienempiä koiria, kylmissä isoja.
Kyläkoirien alkuperä on jäljitetty Keski-Aasiaan, josta niitä on muuttanut ihmisten mukana ympäri maailmaa. Paikalliset koirat ovat myös risteytyneet eurooppalaisten valloittajien nelijalkaisten kanssa.
Voisi siis sanoa, että meillä on koira, joka on alkukantaista rotua! Ja se on oikein – toimimattomat lyttykuonot ja luiskaperät jäävät kyläkoirilta pois. Luonto karsii.
Entäs loput 13 prosenttia, se selvittämätön alkuperä?
Embarkin mukaan selvittämättömässä osuudessa voi olla pieniä määriä bokserin, saksanpaimenkoiran ja amerikanpitbullterrierin DNA:ta, mutta kuitenkin niin vähän, että kyläkoiran lisäksi Kipinä on ”unresolved”. Mitään mainituista roduista se ei muistutakaan, ei luonteeltaan eikä ulkonäöltään. Tiettyä terrierimäisyyttä siinä toki on – olisin kuitenkin veikannut ennemmin jotakin pientä terrieriä.
Rotumäärittelyn lisäksi Embark toimittaa ”wolfiness scoren”, joka tarkoittaa koiran sudenomaisuutta, ei niinkään sitä, onko koiran esi-isissä susia. Kipinän susimaisuusprosentti on 2,5, joka on tavallista yhtä prosenttia korkeampi.
Oli hauskaa oppia tuntemaan Kipinän geenejä, ja testi oli hyvinkin 200 euron arvoinen. Embark tarjosi pitkin matkaa väliaikatietoja ja paljon sellaistakin informaatiota, jota en tähän kömpelösti suomentanut. (Hatunnosto kääntäjille.)
Kipinä jatkaa elämäänsä suomalaisena pihakoirana. Karvakamu Vinkasta puolestaan tiedämme testaamattakin, että siinä on suomenpystykorvaa, kettua ja mölyapinaa. (Kaikella rakkaudella!)