Bea Uusman Valkosaari vie arktisen arvoituksen äärelle

Voiko jatko-osa yltää ensimmäisen kirjan tasolle?

Todellakin VOI!

Bea Uusman teos Valkosaari on aivan yhtä jännittävä ja kiehtova kuin Naparetki – minun rakkaustarinani.

Andrée-retkikunnan kohtalo ei edelleenkään jätä Uusmaa rauhaan. Vuonna 1897 Salomon August Andrée, Nils Strindberg ja Knut Frænkel lähtevät kaasupallolla kohti pohjoisnapaa. Pallo pysyy ilmassa pari vuorokautta. Hätälaskun jälkeen kolmikko kulkee jäätiköllä kaksi ja puoli kuukautta, kunnes onnistuu rantautumaan Valkosaarelle. Muutaman päivän päästä kaikki kolme ovat kuolleet.

Valkosaari-teoksessa saadaan viimeisistä hetkistä uutta tietoa. Esimerkiksi Andréen kesken jäänyt päiväkirja onnistutaan saamaan lukukuntoon. Nykytekniikalla on mahdollista myös testata kynsien pitoisuuksia mahdollisen myrkytyksen varalta ja tutkia, onko takin punainen väri verta.

Uusma toteuttaa myös oman tutkimusmatkansa Valkosaarelle, mikä vaatii huolellista suunnittelua ja hirvittävästi rahaa. Hän kirjoittaa päiväkirjaa kuin Andrée ikään, ja on kiinnostavaa lukea, kuinka jääkarhut, merenkäynti ja kolmen viikon aikaikkuna haittaavat ainutkertaista mahdollisuutta. Laki kieltää jääkarhujen tappamisen ja häiritsemisen (mikä on hyvä), enkä voi olla miettimättä, että menneisyydessä karhut olisi varmasti surutta surmattu tutkijoiden tieltä.

Uusma osaa pitää jännitystä yllä. Teksti kiehtoo mielikuvitusta, vaikka välillä lipsutaan ylidramaattisuuden puolelle. Kirjailija korostaa turhan monta kertaa, miten retkikuntalaiset eivät tiedä kuolevansa pian. Meren monituhatmetrinen syvyys mainitaan myös usein, vaikka onhan se tietenkin hurja tieto.

Vanhoja tekstejä analysoidessaan Uusma selittää sanoja nykykielellä. Esimerkiksi ”rantautua” ja ”taannoinen” saavat selityksensä, mikä tuntuu suomenkielisessä versiossa hassulta. Lienevätkö vanhat ruotsinkieliset sanat sitten niin vieraita nykyruotsalaisille, että niiden merkitys täytyy selventää? Tässä tarvittaisiin nyt Uusman tai kääntäjä Antti Immosen näkemystä! (Toisaalta pari lukiolaista on tänä syksynä ihmetellyt mm. sitä, mitä tarkoittaa ”saituus”.)

Joka tapauksessa, ehkä osin juuri dramaattisten sanankäänteidensä vuoksi, Valkosaari on kuin jännitysnäytelmä, jota ei voi laskea käsistään. Jos rakastit Naparetkeä, rakastat myös tätä!