Katri Alatalo: Mitä tapahtui Santra Sarkkiselle?

Katri Alatalon Mitä tapahtui Santra Sarkkiselle? (2026) vakuuttaa heti ensimmäiseltä sivulta lähtien. Kirja alkaa someen postatulla katoamisilmoituksella: 17-vuotias Santra on nähty viimeisen kerran edellisenä iltana. Pilke-ystävä epäilee, että Santralle on tapahtunut jotain pahaa.

Postaus paitsi esittelee teoksen mysteerin, se leikittelee myös tosielämän teksteillä. Se saa alleen voimantoivotuksia, sydämiä ja Ville Iin kommentin: ”Onko Jyväsjärvee naarattu”. Vaikka läheisten huoli on vakava asia, nautin siitä, miten ”spot on” somekeskustelu on.

Puolitoista kuukautta katoamisen jälkeen Pilke, Antero-kämppis ja Lumi-serkku kokoontuvat puhumaan Santrasta. Kukaan ei ole kuullut tästä mitään, poliisi on avuton. Jokainen kolmesta Santran läheisestä kertoo, mitä tapahtui viimeisenä iltana ennen katoamista.

Kaikilla on Santrasta erilainen kokemus.

”Te ette selvästikään tunne sitä Santraa, jonka minä tunsin.”

Teos menee syvälle henkilökuviin ja käsittelee rankkojakin asioita. Se on myös todella moniääninen eri näkökulmineen ja teksteineen. Hykertelen Anteron koulua varten kirjoittamalle elokuva-arvostelulle, jossa hän kertoo elokuvasta, jonka päähenkilö on Leonardo (DiCaprio). Armollinen opettaja on antanut siitä kasi miikan ja antanut aitoa äikänopepalautetta.

Mahtavaa on myös kirjan sijoittuminen kotikaupunkiini Jyväskylään. Kannessakin näkyvä Kuokkalan silta, Tuomiojärven ranta, Tourula, Harju, amiksen asuntola, Taitoniekantie… on hauskaa, että joskus oikeasti tuntee miljöön!

Tietenkin teoksessa puhutaan myös jyväskylää: matkustetaan linkillä ja mennään kuukille – sanoja, joita en muualla asuvana enää käytä. Yritäpä puhua ulkopaikkakuntalaisille epuista! Saatat tulla väärinymmärretyksi.

Ei voi muuta sanoa kuin best JKL, best Katri Alatalo!