Ulla Onerva: Hattaradilemma
Koska esikoiskirjailija Ulla Onerva on myös suosittu kirjasomevaikuttaja, Hattaradilemma-romaaninkin menestys lienee taattu. Minäkin aloin kuunnella teosta heti sen ilmestyttyä ja vuorokauden kuluttua olin valmis.
Romaanin päähenkilö on Emma, joka on nimetty Jane Austenin sankarittaren mukaan. Emma on lukion kolmannen vuoden opiskelija ja lukutoukka, joka rakastaa romanttista kirjallisuutta. Kun romantiikkaa väheksytään sekä äidinkielen kurssilla että valtakunnallisessa sanomalehdessä, Emma saa tarpeekseen. Syntyy Oikukkaiden romantikkojen piiri, jonka tavoitteena on nostaa romanttisen viihteen arvostusta. Rakkauspulmia ilmaantuu myös Emman omaan elämään, kun kirjapiiriin ilmoittautuvat niin sydänsuruja aiheuttanut eksä kuin ärsyttävä mutta kiehtova koulun uusi abi.
Hattaradilemma asettuu viihdyttäväksi osaksi romanttista kirjallisuutta, johon se itsekin jatkuvasti viittaa. Intertekstuaalisuutta on siellä täällä luontevasti, minkä lisäksi ison roolin saa Emman fanittama kirjailija Pinja Timjami, jonka oikean henkilöllisyyden selvittäminen on yksi hauska sivujuoni teoksessa.
Muistelen lukeneeni, että Ulla Onerva olisi sanonut luoneensa Emmasta tarkoituksella ärsyttävän päähenkilön. Siinä hän on kyllä onnistunut, sillä Emman käytöstä seuratessa alkaa otsasuoni todella sykkiä.
Ensinnäkin Emma on itsekeskeinen. Ystävä sanoo pariinkin otteeseen, että tällä on ongelmia kotona, mutta kummallakaan kerralla Emma ei kysy, mikä on hätänä, vaan keskittyy vain omiin asioihinsa.
Toisekseen Emma on mustavalkoinen ja ehdoton nuoruuden raivolla. Feministiset teokset on luettu, ja tasa-arvon sanomaa toitotetaan niin äänekkäästi, että muut äänet hukkuvat.
Lisäksi päähenkilö toimii jatkuvasti äkkipikaisesti eikä myöskään näe toiminnassaan mitään väärää. Hän laukoo suutuksissaan ikäviä asioita ja ihmettelee jälkikäteen vilpittömästi, miksi toinen otti ne tosissaan – pikaistuksissa sanotut sanat, hyvänen aika sentään.
Emma on ärsyttävyydessään jo siinä rajalla, voiko tästä pitää tai voiko tämän puolella olla. Toisaalta on aina myönteistä, jos henkilö herättää ajatuksia ja tunteita. Useinhan romanttisten kirjojen minäkertojat on kuvattu aika moitteettomiksi, ja konflikti syntyy siitä, miten heitä kohdellaan, ei siitä, miten he kohtelevat muita. Ja toisaalta – onhan Emman kaima, Austenin Emmakin, yksi ärsyttävimmistä päähenkilöistä ikinä!
Hattaradilemman trooppi on ”vihollisista rakastavaisiksi”, ja kirjan vihamies toimiikin hyvänä vastavoimana Emmalle. Tosin toksisuudesta saarnaavassa kirjassa hieman särähtää korvaan, kun poika vaatii Emmalta vastapalvelusta, joka voi olla mitä vain ja milloin vain, mitä ikinä pojan mieleen tulee. Myöhemmin tämä toki pyörtää puheensa ja sanoo, että Emmalla on oikeus kieltäytyä, mutta hieman puistattavia viboja repliikki silti aiheuttaa. Todennäköisesti sillä on tarkoitus pedata tilannetta, jossa Emma joutuu mukavuusalueensa ulkopuolelle, mutta ehkä sen olisi voinut hoitaa jotenkin toisin. Voi tietysti olla, että kirjailija ja muutkin lukijat näkevät kohtauksen mielessään kutkuttavana flirttinä, mutta minua vähän karmi.
Lukiomaailma toimii mukavana miljöönä Oikukkaiden romantikkojen piirille. Vanhojentanssit, kurssit, parityöt ja ylioppilaskirjoitukset tekevät teoksesta ajankohtaisen päähenkilön ikäisille lukijoille mutta saavat myös 21 vuotta (!) sitten ylioppilaaksi kirjoittaneen palaamaan koulun penkille. Vaikka paljon on lukiossa muuttunut, paljon on myös pysynyt samana.
Hattaradilemma-romaani aloittaa sarjan, jonka tuleviin osiin aion myös varmasti tarttua.
