Lentokone rullaa väärälle kiitoradalle ja törmää kiihdytysvauhdissa rakennusromuun. Kone halkeaa kahtia, ja onnekkaimmat selviävät hengissä.
Ruumassa syttyy tulipalo, joka leviää matkustamoon. Vaikka lentäjät toimivat ammattimaisesti, kaikki kuolevat.
Potkuri irtoaa kesken lennon ja repäisee puolimetrisen palan irti lentokoneen rungosta. Samalla menetetään koneen manuaalinen hallinta. Autopilotti toimii, mutta sillä ei voi laskeutua. Mihin ratkaisuun meren yllä liitävät pilotit päätyvät?
Voi sitä onnea, kun huomasin, että kaikkien aikojen suosikkini Lentoturmatutkinta on katsottavissa Disney+:lla 11. kaudesta eteenpäin. Tämä onnistuneesti dramatisoitu sarja tarjoaa ilmailualan mysteereitä ja niihin ratkaisuja. Vajaan tunnin mittaisessa jaksossa käydään läpi lento-onnettomuuden aikajana ja aletaan selvittää, mitä tapahtui ja miksi.
Usein syy on ihmisissä. Kapteeni ei osaa lentää ilman autopilottia. Ohjaamon henkilökunta menee paniikkiin. Lentäjillä on kiire, eivätkä he käy läpi tarkistuslistaa. Perämies ei uskalla kyseenalaistaa kapteenia. Olosuhteiden vuoksi huomio on muualla kuin pitäisi olla. Ruumaan menevän lastin sisältö on merkitty väärin. Joskus kapteeni tekee itsemurhan ja vie samalla lastillisen muita ihmisiä kuolemaan. Vakavat onnettomuudet kehittävät lentoturvallisuutta eteenpäin, mutta valitettavasti muutoksia tehdään usein vasta sitten, kun kuolonuhreja on tullut.
Toki lentäminen on turvallista. Ilta-Sanomien jutun mukaan kuolemaan johtava onnettomuus tapahtuu vain noin kolmen miljoonan lennon välein. Silti — joku siihen tapaturmaan aina joutuu, niin kuin Lentoturmatutkinnan 20 tuotantokautta osoittavat. Siksi taidan olla hieman masokisti, koska lentopelkoisena sarjaa katson.
Pidin pitkään lentämisestä. Parikymppisenä kuikuilin nousujen ja laskujen aikana ikkunasta innokkaana kuin pieni lapsi. Sitten Air Francen kone putosi Atlanttiin vuonna 2009, ja tietoisuuteeni iski, että noinkin voi käydä. Todennäköisyyksistä viis — tunnen hienoista kuolemanpelkoa aina koneeseen noustessani, pelästyn nousun ja laskeutumisen ääniä enkä todellakaan pysty turbulenssin aikana lukemaan rauhassa kirjaa.
Air Francen tapaus käsitellään Lentoturmatutkinnan 11. kaudella. Koneen pitot-putket jäätyvät, mikä ei sinänsä ole vaarallista. Lentäjät eivät kuitenkaan osaa toimia tilanteessa. Perämies yrittää vaistonvaraisesti nostaa lentokoneen nokkaa ylös, mikä johtaa sakkaamiseen. Kone alkaa syöksyä alas lähes vaakatasossa. Ohjaamon äänentallennin paljastaa tutkijoille, että vasta viime hetkillä kokenut kapteeni huomaa virheen: sakkaamisen saisi loppumaan kääntämällä nokkaa alas. Siinä vaiheessa on kuitenkin liian myöhäistä.
Viimeisten keskustelujen kuunteleminen on traagista mutta samalla silmiä avaavaa: monesti onnettomuuden syy selviää miehistön dialogista. Lentäjät ovat väsyneitä, kiireisiä, kokemattomia, välinpitämättömiä, huolettomia. Toisaalta joskus kapteenin ammattitaitoinen toiminta pelastaa henkilökunnan ja matkustajat. Tilanteet on Lentoturmatutkinnassa lavastettu taidokkaasti: hiki helmeilee epätoivoisen ohjaamon väen kasvoilla, suuri kone näyttää pieneltä pudotessaan täyttä vauhtia valtamereen.
Lentoturmatutkinnan mukaan turvallisinta on koneen takaosassa. Yhden jakson mukaan siellä istuvilla on onnettomuuden sattuessa jopa 69 prosentin mahdollisuus jäädä eloon, kun taas etuosan matkustajat kuolevat 51 prosentin todennäköisyydellä. Kannattaa myös istua käytäväpaikalla ja seurata lentoemäntien turvaohjeistusta ennen lentoon lähtöä. Jos paikaltaan joutuu suunnistamaan uloskäynnille pimeässä ja savussa, on hyvä olla jokin käsitys siitä, mistä ulos pääsee.
Nyt kun maailma alkaa taas avautua, on lentojen varaaminen taas jossain vaiheessa ajankohtaista. Taidan toivoa paikkaa koneen takaosasta käytäväpaikalta, tilata valkoviiniä ja toivoa, että Lentoturmatutkinnan jaksot eivät liikaa kummittele mielessä.
Kuvat: Pixabay.
