Varoitus: teksti sisältää joitakin huomioita tapahtumista (ei mitään kovin radikaaleja juonipaljastuksia kuitenkaan, mielestäni).

Aloin katsoa HBO:n Succession-sarjaa, kun olin törmännyt useampaan ylistävään arvioon sosiaalisessa mediassa. Kiintoisaa oli, että kaikki mainitsivat, miten pitävät sarjasta siitä huolimatta (tai sen takia), että kukaan henkilöhahmo ei ole erityisen pidettävä. Jokainen pääosaperheen jäsen on oikeastaan aika epämiellyttävä, ellei jopa vastenmielinen. Muuta ei yleensä mainittu, ja valtapelianalyysit ja Shakespeare-viittaukset sai lukea lehtien kritiikeistä.

Meni monta jaksoa, enkä erityisemmin vielä innostunut. Laadukasta työtä, kyllä, hahmot ikäviä tyyppejä, kyllä, mutta silläkö tämä sarja nyt pelaa? Noh, kaksi kautta myöhemmin totean, että sarjan henkilöt ja varsinkin hahmojen väliset suhteet on käsikirjoitettu erinomaisesti. Toisen kauden päätösjakso sai aikaan vau-efektin.

Successionissa seurataan Logan Royta, mediamogulia, jonka sarjan alussa kärsimä infarkti saa perilliset taistelemaan siitä, kuka on miehen seuraaja. Kohtauksen aiheuttamasta heikkoudesta huolimatta ukko on kivikova. Logania auttaa libanonilainen elämänkumppani Marcia, jonka motiiveja voi vain miettiä. Onko tämä miehen kanssa vain rahasta, vai miksi tämä muuten kestäisi sairaan, vanhan miehen mielivaltaisia oikkuja?

Loganilla on neljä lasta. Kendall on moneen kertaan ehdolla vallanperijäksi, isänsä armosta tai väen vängällä. Jeremy Strong esittää epävarmaa, änkyttävää huumeidenkäyttäjää mainiosti. Toisen kauden lopussa katsoja voi huomata mielenkiintoisen muutoksen, kun Ken ei enää änkytä vaan lausuu sanottavansa vakavasti otettavan sujuvasti.

Toinen poika on Kieran Culkinin rennon niljakkaasti näyttelemä Roman Roy. Sisaruksista Roman on suustaan rivoin, vaikka ei pystykään harrastamaan seksiä. Muutenkaan tämän suusta ei taida tulla muuta kuin loukkauksia. Kuvitella, että joku puhuisi päivällispöydässä noin suoraan ja pahansuovasti!

Loganin esikoinen on jo harmaantuva Connor, joka elelee ranchillaan ja maksaa seuralaispalveluista Willalle, jotta nainen esittäisi hänen tyttöystäväänsä. Muu perhe näkee show’n läpi, mutta se ei tunnu Connoria haittaavan tai hävettävän. Mies iloitsee nuoresta, kauniista feikkityttöystävästä, ja Willakin päätyy hyötymään valemiehensä rahoista. Tilanne ei liene hänelle varsinaisesti vastenmielinen, mutta lähikuvien tallentamat ilmeet eivät kerro myöskään kunnioituksesta tai rakkaudesta.

Sisaruskatraan ainut nainen on Shiv, joka ”kuvittelee olevansa älykkäämpi kuin onkaan”. Shiv edustaa poliittista liberaaliutta, ja hänen voi katsoa menestyneen urallaan mediabisneksen ulkopuolella, kunnes hänkin alkaa tavoitella valtaa ja isän suosiota perheyrityksessä. Hän muodostaa miehensä Tomin (loistava Matthew Macfadyen) kanssa erikoisen pariskunnan: tavallaan he voisivat olla voimakaksikko, ja välillä ehkä kokevatkin olevansa sitä, mutta heidänkin suhteessaan toisella on enemmän valtaa. Tom on riippuvaisempi Shivistä kuin Shiv Tomista, ja siinä missä Shiv vaatii avointa suhdetta ja kolmen kimppaa, Tom ei tunne oloaan siinä mukavaksi. Hän kuitenkin yrittää toimia puolisonsa odotusten mukaisesti, mikä johtaa vain onnettomaan oloon. Tom osaa olla sarjan aikana kunnon paskiainen, mutta parisuhdeasiassa hän on viehättävän konservatiivinen.

Erikoinen, hyvin suunniteltu yksityiskohta Tomin ja Shivin kodissa on taustalla näkyvä koira-aitaus. Koirasta näkyy vilaus, se ikään kuin osuu sattumalta kameraan. Kumpikaan pariskunnasta ei kiinnitä koiraan huomiota eikä helli sitä. Ilmeisesti se on aitauksessa, jotta se ei sotkisi tai tuhoaisi tyylikästä asuntoa. Koiraihmisen sydäntä tietysti kirpaisee. Joskus koiruus pääsee sentään palkatun lenkittäjän kanssa ulos, ja Shiv ja Tom pääsevät puhumaan keskenään juonistaan. Tom toivoo vaimostaan neuvonantajaa ja turvasatamaa, joka kuuntelee huolet ja auttaa niiden ratkaisemisessa, mutta useimmiten Shivin huomio on älypuhelimessa tai omissa ongelmissa. Tom ottaa kuitenkin puolihuolimattomasti annetun avun kiitollisena vastaan.

Eräässä kohtauksessa Logan Roy nousee uima-altaasta, ja hänen täynnä arpia oleva selkänsä paljastuu. Sarjassa viitataan Loganin karuun lapsuuteen, ja on ymmärrettävää, että julmuuksien jälkeen miehen on vaikea olla hyvä isä lapsilleen. Silti, surullista kyllä, jokainen Royn sisaruksista janoaa isän huomiota, hyväksyntää ja edes yhtä hyvää sanaa. Usein Logan tyytyy sanomaan lapsilleen tylysti: ”Fuck off!” Hän osaa myös mairitella ja olla omalla tavallaan lempeä, mutta vain ja ainoastaan silloin, kun hänellä on oma lehmä ojassa. Perhesuhteet ovat niin monimutkaiset, että tytär ja pojat ovat kuin talutushihnassa ja tulevat aina vain takaisin, kaltoinkohtelusta huolimatta.

Perheenjäsenet ja firman tärkeät ihmiset ovat kaikki uhrattavissa valtakamppailussa, mutta välillä jossain pilkahtaa myös lämpö. Sisarukset välittävät pohjimmiltaan toisistaan. Ydinperheen rajalla roikkuu nuori Greg-serkku, joka päätyy Tomin pikku apulaiseksi. Tom höykyttää Gregiä melko sadistisesti, ja Gregin kömpelöä olemusta ja itseilmaisua on suorastaan kiusallinen seurata. Ulkopuolisuutensa kanssa taisteleva serkku kasvaa kuitenkin sarjan aikana, onnistuu pitämään puoliaan, ja myös Gregin ja Tomin suhteessa vaihtelevat kunnioitus ja kiristys — tulkitsisin jopa, että luottamus ja ystävyys.

Välillä sarjassa on soutaa–huopaa-meininki, kun isä on milloin sitä, milloin tätä mieltä. Lapset ponnahtelevat hänen luokseen ja luotaan pois kuin kuminauhaan sidottuina.

Successionia on luonnehdittu satiiriksi, ja kieltämättä sarjassa mennään välillä niin äärimmäisyksiin, että sen parissa saa myös nauraa.