Kirjastosuhteeni

Kirjasomessa on kiertänyt #kirjastosuhteeni-haaste, ja välipäivien ajankuluksi vastailen siihen nyt.

1 Kuinka usein käyt kirjastossa?

Käyn kirjastossa tällä hetkellä ehkä kerran kuukaudessa. Haen varauksia ja kiertelen samalla hyllyjen välissä. Monet ihanat ostokirjat odottavat lukemistaan, ja siksi kirjastokäynnit jäävät vähäisiksi.

2 Mikä on lempikirjastosi?

On ehkä turha haikailla enää Jyväskylän kaupunginkirjaston perään, kun on asunut muualla jo kahdeksan vuotta, vaikka en ikinä unohdakaan valoisaa ja avaraa kotikirjastoani, johon korkeat portaat johdattivat.

Valkealan kirjasto on lähikirjastoni, johon pääsee myös kirjastokortilla omatoimiaikoina. Helppo käydä kotimatkalla tai kauppareissulla. Aika korutonta mutta toimivaa. Ja kirjastoissa on AINA ihana tunnelma, oli paikka mikä tahansa.
 
3 Lainaatko kirjoja paperikirjoina, e-kirjoina vai äänikirjoina?

Paperikirjoina ainoastaan.

4 Kuinka monta kirjaa sinulla on tällä hetkellä lainassa?

Kaksi kirjaa, Lotta Heikkerin Hurahtaneet (luettu) ja Jevhenija Kuznjetsovan Kysykää Mialta (vielä lukematta). Muutama lainateos on ihan sopiva määrä, koska niiden kanssa ei pääse tulemaan kiire. Silloin kun oman hyllyn kirjoja on vähemmän luettavana, kirjaston kirjoja voi olla enemmänkin, mutta harvoin yli kymmentä kerrallaan.

5 Paljonko sinulla on varauksia?

Niitäkin on nyt vain kaksi: Tyynynaluskirja ja Riina Tanskasen Tympeät tytöt 2. Ensimmäinen on ollut varauksessa yli vuoden, ja epäilen, mahdanko saada sitä ikinä. Olen ollut koko ajan jonossa sijalla 4.

6 Mitä varauksia odotat eniten?

Tympeitä tyttöjä. Tanskasen kriittinen, samalla surullisenhupaisa tyyli on taidonnäyte.

7 Käytätkö kirjastoa muuhun kuin kirjojen lainaamiseen?

Joskus haahuiluun, ajan tappamiseen, odottamiseen, vessassa käymiseen. Käyn myös joka vuosi kirjastossa opiskelijoiden kanssa eli työn puolesta.

kulttuuri kirjat hopsoa

Lotta Heikkeri: Hurahtaneet – aikuisia jotka löysivät itsensä urheilun kautta

Lotta Heikkerin Hurahtaneet – aikuisia jotka löysivät itsensä urheilun kautta on kirja paitsi liikuntaan hurahtaneista, myös teos niille, jotka ovat itsekin joskus hurahtaneet.

Heikkeri on tullut monelle tutuksi Pumpui-blogistaan, jonka sisältö on keskittynyt urheiluun: on crossfitia, pyöräilyä, mäkihyppyä… Tuoreessa teoksessaan kirjoittaja jakaa muidenkin liikunnasta innostuneiden kokemuksia.

Jokaisessa luvussa Heikkeri haastattelee jotakuta hurahtanutta eli ihmistä, joka on löytänyt lajinsa toden teolla. Haastatelluista käytetään pelkkiä etunimiä, mutta mediaa seuranneet saattavat tunnistaa jokusen henkilön myös julkisuudesta. Heikkeri on tavannut kirjaan valikoituneet ihmiset harrastuksensa parissa ja laittanut itsensä likoon niin tanssisalilla, jousiammunnassa kuin huutosakissa.

Haastateltujen taustat ovat moninaiset. Jonkun elämän urheilu on kirjaimellisesti pelastanut, joku taas on saattanut eri lajeja kokeiltuaan vihdoin löytää sen, mikä motivoi oikeasti. Hurahdus on kuitenkin kantava teema: kaikki ovat harrastuksestaan isosti innostuneita.

Heikkeri on rakentanut kirjan luvut hyvin. Ne sisältävät haastateltujen ajatuksia, Heikkerin kokemuksia kokeiltavien lajien parissa ja lisäksi erilaisia teemoja, joita liikuntaan kietoutuu: sosiaalisuutta, yhteisöä, ulkoapäin tulevia oletuksia ja odotuksia. Voiko ylipainoinen harrastaja olla muuta kuin laihtumaan pyrkivä aloittelija? Onko kaikilla muka varaa lenkkeilyyn? Saako pelkän ulkonäön takia treenata?

Kirja on mielenkiintoista luettavaa ja sopii myös niille, joiden liikuntainnostus on vielä kätkössä. Ehkä sohvaperunankin on mahdollista hurahtaa – tarvitaan vain oikea laji, hetki, ihminen tai kokeilu! Kiinnostava teos oli myös tällaiselle, joka on oman hurahduksensa jo kokenut ja pystyy siten samastumaan intoon, jolla moni puhuu harrastuksestaan.

Avainsana onkin nimenomaan ”hurahdus”.

Vuonna 2016 olin täysin kyllästynyt kuntosalilla käymiseen ja etsin lajia, joka motivoisi. Työkaveri oli aloittanut crossfitin aiemmin ja vaikutti hurahtaneelta. Laji oli muutenkin pinnalla, ja kaikki harrastajat tuntuivat olevan aivan sekaisin innosta. Ajattelin, että tuossa liikuntamuodossa täytyy olla jotain erityistä, menin kokeilemaan ja – hurahdin, täysillä. Crossfit on laji, jonka vuoksi olen valmis heräämään kuudelta joululomallakin.

(Täällä olen kirjoittanut liikuntamotivaatiosta aikaisemmin. Crossfit liittyy vahvasti.)

kulttuuri kirjat liikunta hyva-olo