Se oli vitsikäs
ja sanoi, että
minulla on paljon kirjoja,
lukemattomia!

Minä korjasin,
niin kuin tapoihini kuuluu:
”Ei, vaan lukuisia!”
(Juice Leskinen)

Juice Leskisen vekkuli runo tuli mieleen, kun aloin miettiä kirjahyllyni sisältöä. Minulla on yksi Lundia-hyllyllinen kirjoja: ehkä enemmän kuin jollain toisella, vähemmän kuin jollakulla muulla kirjanystävällä. Eräs mieheni tuttu, joka kävi meillä kerran pyörähtämässä, tokaisi: ”Miten jollain voi olla noin paljon kirjoja?!”

Voi ajatella, että ehkä kirjoja sitten on lukuisia.

Lempikirjailijoideni teoksia on hyllyssä luonnollisesti paljon. Donna Tartt on mestari: Tikli on taianomainen teos taiteen, huonekalujen entisöinnin ja huumeiden maailmasta, mutta vielä suuremman vaikutuksen minuun teki Pieni ystävä. Siinä 12-vuotias Harriet alkaa selvittää, kuka murhasi aikoinaan hänen veljensä Robinin. Tässä romaanissa olennaista ei ole se, kuka sen teki, vaan mitä Harriet pistää liikkeelle tutkintojensa seurauksena. Suosittelen, suosittelen, suosittelen! Tarttin ehkä luetuin Jumalat juhlivat öisin ei nouse minulla ykköseksi, vaikka hyvä teos sekin on.

Patricia Cornwellin Scarpetta-sarjan Post mortem on yksi kaikkien aikojen dekkareista, mutta olen lukenut uskollisesti kaikki kuolinsyytutkijasta kertovat kirjat. Cornwell ei onnistu niin hyvin muissa kirjoissaan — oikeastaan ne tuntuvat kuin eri ihmisen kirjoittamilta.

Liza Marklundin Uhatut ostin joskus kioskista junamatkalle, minkä jälkeen mikään hänen kirjoittamansa ei ole jäänyt lukematta. Toimittaja Annika Bengtzonista kertovan sarjan loppu harmitti. Myös Camilla Läckberg ja Karin Slaughter ovat kirjailijoita, joiden uutuuksia en jätä väliin.

Joanne Harris vie matkalle lumoaviin, historiaa henkiviin pikkukaupunkeihin,rantakyliin, pieniin suklaapuoteihin, mukulakivikaduille, hedelmätarhoihin… Rakastan sitä, kun Harrisin henkilöt ovat keittiössä, ja haluaisin olla mukana! He valmistavat viiniä, suklaakonvehteja, kaakaota, hilloa, milloin mitäkin. Parhaita ruokakirjoja ovat Kesäviiniä, Appelsiinin tuoksu ja Persikoiden aikaan, mutta en yhtään vähättele Pientä suklaapuotia jatko-osineenkaan.

Kate Morton kuljettaa lukijansa ihastuttavasti menneisyyteen, ja entisajoista ja nykyisyydestä muodostuu jännittävä kudelma. Parhaiten juonenkuljetus toimii kirjoissa Paluu Rivertoniin ja Kaukaiset hetket.

Kappas — huomaan, että kaikki lempikirjailijani ovat sattumalta naisia.

Lisäksi hyllyssä odottaa lukemistaan joitakin kirjoja. Osa ei ole odotellut vielä kovin kauaa, jokunen on seissyt pölyttymässä jo kymmenisen vuotta. Niiden kohtalona on ollut, että aina edelle on tullut jotakin kiinnostavampaa. Joskus käy niin, että jokin kirja on ollut paitsiossa pitkään, mutta kun sen vihdoin lukee, se osoittautuukin upeaksi teokseksi. Silloin kauhistuttaa ajatus siitä, miten vähällä oli, ettei sen kansia olisi ikinä avannutkaan.

Pisimpään koskematta on ollut The Monster of Florence -kirja, jonka ostin Tukholmasta kirjakaupasta. Luin takakannen huolimattomasti ja ajattelin saavani käsiini perinteisen dekkarin, mutta kirja paljastuikin lähemmällä tarkastelulla tosipohjaiseksi. Nyt kun true crime -genre on harvinaisen suosittua, ehkä olisi jo aika lukea tästä italialaisesta murhamiehestä.

Lisäksi hyllyssä on kirjoja, joihin haluaisin vielä palata. Ne ovat kirjoja, jotka olen lukenut lapsena tai nuorena. Ehkä johtui siitä, että nuortenkirjoja oli niin vähän enkä ollut valmis aikuisten romaaneihin, mutta luin samoja teoksia monia, monia kertoja. Ikivihreisiin Anna- ja Runotyttö-kirjoihin olen uppounut varmasti kymmeniä kertoja. Tuija Lehtinen kirjoitti hauskaa ja myös ajatuksia herättävää nuortenkirjallisuutta. Maria Gripen teoksesta en muista muuta kuin sen, että pidin siitä valtavasti, joten on luultavasti korkea aika lukea se uudestaan. Samoin pidin Kesäsiskoista, joista kirjoitin lukion ykkösellä esseen.

Aiemmin asuessamme meille ihan liian pienessä kaksiossa tuntui, että tila loppui. Tavaraa oli aivan liikaa, ja karsin myös kirjoja kovalla kädellä. Kirppikselle tai koulukirjastoon lähti paljon teoksia, jotka jälkikäteen ajatellen olisi mielellään säilyttänyt. Johonkin on kadonnut myös sellaisia kirjoja, joita ei todellakaan ollut tarkoitus hävittää. En olisi kuitenkaan voinut toimia toisin, sillä vasta nyt omakotitalossa kirjoilla on tilaa hengittää.

Ketkä ovat sinun lempikirjailijoitasi? Mitkä kirjahyllyn kirjat ovat jääneet lukematta? Mihin kirjoihin haluat palata? Minua kiinnostaisi kuulla, vaikka Lilyssä kommentointi on mutkikasta. Lähetä-nappia saa klikata maailmanloppuun saakka, ellei kikkaile. Toimi siis näin: kirjoita vastaus esimerkiksi kommenttikenttään, kopioi se, päivitä sivu, liitä kommenttisi taas kommenttikenttään ja paina ”Lähetä” valonnopeudella.