Lisa Jewell: Before I Met You — kansi voittaa sisällön

Ei Lisa Jewellin Before I Met You huono ole, mutta viehättävintä siinä on silti sen kansikuva, jonka voisi vaikka kehystää. Vuonna 2012 ilmestyneen teoksen loppusanoissa kirjailija sanookin, että hän sai ensimmäistä kertaa romaaninsa kanteen valokuvan ja on siihen hyvin tyytyväinen.

Kansi on yhdistelmä raikkaita värejä ja rosoisine tiiliseinineen vähän rähjäistä romantiikkaa. Kuvan nainen on ovella, uuden elämän kynnyksellä, valmiina katsomaan, mitä tulevaisuus tuo mukanaan. Entisestä elämästä mukana on vain kaksi laukkua. Takorautainen aita viittaa kaupunkiin, joka tässä teoksessa on Lontoo. Tulee miellyhtymä Kate Mortonin kirjoihin.

Before I Met You -kirja tapahtuu kahdessa aikatasossa, niin kuin Mortoninkin kirjoissa usein. 1920-luvulla Arlette muuttaa Lontooseen ja nauttii elämästään klubeilla ja juhlissa. Hän tapaa kaksi miestä: muusikko Sandyn ja taiteilija Gideonin. Takakansitekstin perusteella lukija osaa odottaa, että jotakin traagista tapahtuu, sillä Arlette palaa myöhemmin kotiseudulleen, jossa elää kolhossa kartanossaan loppuelämänsä. Mutta miten tragediaan vaikuttavat hänen elämänsä miehet?

Vuonna 1995 Arlette lapsenlapsi Betty lähtee Lontooseen etsimään salaperäistä Claraa, joka on merkitty edesmenneen isoäidin perinnönsaajaksi. Bettyn elämä noudattelee osin samoja polkuja kuin Arletten, sillä myös hänen kohtalonaan on tavata kaksi erityistä miestä.

Ihaninta kirjassa on uuden alun tunnelma: millaista on, kun muuttaa ensimmäistä kertaa omilleen, ja millaista on uudessa kaupungissa, kun jokainen kulma on vielä vieras. Nämä kuvaukset ovat kirkkaita ja tuoreita.

Myös juoni on kohtuullisen kiinnostava, mutta täytynee tunnustaa, että dekkarit ovat ehkä pilanneet minut lukijana. Kaipaan arvoitusta, juonen taitavaa kuljetusta, loppuratkaisua joka saa aikaan vau-efektin. Kate Mortonin kirjoissa on sopivasti mysteeriä, ja nautin siitä, miten eri aikatasojen tapahtumat lopulta yhdistyvät toisiinsa. Lisa Jewell ei yllä ihan samaan.

Nyt kun ensi-ihastuksen jälkeen olen ahminut kaikki käsiin saamani Jewellit, joudun toteamaan, että pidän kirjailijan tuotannosta eniten trillereistä ja vähemmän muista teoksista. Kirjoittaja on valinnut romaaneihinsa toki monia kiinnostavia aiheita, kuten esimerkiksi hamstraamisen, ja kuvaa taidokkaasti sen vaikutuksia koko perheen elämään, mutta silti… arvoituksellisuus puuttuu!

Jewell-addiktioni alkaa haihtua, ja sitä suuremmalla innolla odotan Kate Mortonin seuraavaa julkaisua (vaikka sellaisesta ei vielä olekaan mitään tietoa).

Before I Met You -kirjaan oli kuitenkin fyysisesti mukava tarttua (se oli paksu, niin kuin kunnon lukuromaani on), ja sen kaunis kansi ihastutti joka kerta.

Kulttuuri Kirjat

12 uudenvuodenlupausta: treenitammikuu

Tavoite: viisi treenikertaa viikossa kuukauden ajan.

Luettavana: Ripsa Papunen-Koskisen Ripsaus parempaa elämää.

Koska on aina kiva, kun on tavoitteita, keksin tänä vuonna kaksitoista uudenvuodenlupausta. Jokaisella kuukaudella on jokin teema, ja koska vuoden alussa luonnollisesti aletaan aina tavoitella terveellisempiä elämäntapoja, päätin viettää liikunnallisen tammikuun.

Aloin harrastaa crossfitiä vuonna 2016, ja se on edelleen mieluisin liikuntalaji minulle. Pari vuotta kestäneen alkuaddiktion jälkeen pahin treenikuume alkoi hiipua, ja kun vielä muutimme puolen tunnin ajomatkan päähän salilta, muuttui treenaaminen paljon epäsäännöllisemmäksi. Joskus jumppaan viisi kertaa viikossa, joskus saattaa tulla kuukauden tauko.

En siis lähtenyt haasteeseen ihan sohvaperunapohjalta, mutta motivaatioksi otin kuukauden lukukirjaksi Ripsa Papunen-Koskisen liikuntaa ja terveellistä elämää käsittelevän Ripsaus parempaa elämää -teoksen. Kun lukee liikunnasta, tekee mieli liikkua. Kun katselee kuvia terveellisistä herkkuruoista, tekee mieli syödä paremmin. Sama pätee kyllä muuhunkin. Jos elokuvassa avataan viinipullo, minullekin kelpaisi lasillinen. Jos seuraamani leivontabloggaaja julkaisee kakkureseptin, se täytyy testata.

Ripsaus parempaa elämää -kirja ei oikeastaan tarjoa mitään uutta: samat tiedot liikunnasta ja terveellisestä ruokavaliosta, jotka voi lukea mistä tahansa oppaasta tai naistenlehdestä. Papunen-Koskisen tarjoamat arjen vinkit olivat minulle ainakin tuttuja. Uskon, että teos toimii kuitenkin aivan erinomaisesti niille, jotka ovat pysyvän elämänmuutoksen kynnyksellä. Opus on kannustava, iloinen ja informatiivinen. Kiinnostavimpia asioita ovat kirjoittajan esimerkit omasta elämästään, perheestään ja uutistyöstä ihmisineen.

Perustreenikirjoista Ripsaus parempaa elämää eroaa ehkä siten, että työssä jaksamiselle on varattu oma osansa. Luvussa kirjoitetaan, miten on hyvä joskus astua epämukavuusalueelleen ja miten siitä lopulta saa onnistumisen tunteita. Tuttua huttua, mutta aloin miettiä lukiessani sitä, miten konkreettisesti olen sen tänä keväänä huomannut todeksi.

Olemme olleet koulussamme joulukuun puolelta etäopetuksessa, joten minun, muinaisjäänteen, oli lopulta otettava Teams haltuun, vaikka en olisi yhtään halunnut. (Seuraava saattaa kuulostaa jokaisesta digidigi-ihmisestä aivan naurettavalta, mutta minulle nämä olivat suuri askeleita.) Ensin opettelin vetämään tunnin luontevasti etäyhteydellä. Sitten opettelin jakamaan näytön. Seuraava askel oli näytön jako äänien kanssa. Sen jälkeen onnistuin jakamaan opiskelijat pienryhmätiloihin. Wow! Hyvä minä! Kieltämättä onnistumisen tunne palkitsi.

Oli kirjassa yksi konkreettinen vinkki, jonka aion ottaa käyttöön: kuulemma Supercellin Ilkka Paananen on kertonut, että aina jos yrityksessä epäonnistutaan, korkataan samppanja. Epäonnistumisessa on oppimisen mahdollisuus. Aivan loistavaa! Noloista mokista ei jää niin paha maku suuhun, jos sen huuhtelee pois kuohujuomalla.

No, miten kävi treenitammikuun? Onnistuin treenaamaan joka viikko viisi kertaa, paitsi yhden kerran määrä jäi neljään. Olin tosin armelias: joskus treeniksi riitti sata kyykkyä ja vatsat telkkarin ääressä, ja jos ne tekee rauhalliseen tahtiin, ei tätä varten tarvitsee vaihtaa edes liikuntavaatteita. Varmasti olisin jumpannut vähemmän ilman uudenvuodenlupaustani, sillä joskus pirstaleisen työpäivän jälkeen olisin vain mieluiten lysähtänyt sohvalle. Nyt tein kuitenkin palveluksen kunnolleni.

Seuraavana vuorossa: herkuton helmikuu.

Hyvinvointi Liikunta Kirjat