Korona-ajan tulosta oli se, että halusin palata johonkin tuttuun, turvalliseen ja viihdyttävään sarjaan. Aloin siis keväällä katsoa Frendejä uudestaan, ja kieltämättä 90-luku alkoi tuntua aika vanhentuneelta nyt, kun sitä tarkasteli parikymmentä vuotta myöhemmin.

Mikä mättää?

Homo- ja lesbovitsit, joita on suunnilleen joka jaksossa. Frendit eivät suoranaisesti ole homofobisia, mutta vitsiksi riittää se, että joku on kiinnostunut samasta sukupuolesta. Esimerkiksi kohtaus, jossa Ross kummastelee eksänsä ja tämän tyttöystävän avioitumista: Ai niin kuin ”Julistan teidät vaimoksi ja vaimoksi?” Ja taustanauru päälle. Ilmeisesti edes New York ei siihen aikaan ollut vielä kovin moderni.

Tympeät sukupuoliasenteet. Frendeissä on hyvin säänneltyä se, millainen nainen saa olla tai miten miehen täytyy käyttäytyä ja mistä eri sukupuolet saavat olla kiinnostuneita. Naisen täytyy olla naisellinen ja miehen miehinen. Vitsiä väännetään siitä, jos joku käyttäytyy toisin kuin sukupuolinormit antavat olettaa. Chandleria pilkataan, kun hän rentoutuu vaahtokylvyssä. Siitä, että Monica omistaa työkaluja, tehdään numero. Käsittämättömintä on, kun Ross ei suostu palkkaamaan Emmalle miespuolista lastenhoitajaa vaan käyttäytyy kuin täysi törppö. Toki jakson lopussa tätä selitetään Rossin lapsuudella ja Ross avautuu hoitajan olkapäätä vasten, mutta seuraavassa jaksossa tytärtä hoitaa jo nainen. Mies ”naisellisessa” ammatissa on siis kynnyskysymys.

Rossin ammatin pilkkaaminen. Kaverit alkavat tekokuorsata, kun Ross alkaa puhua työstään tai paleontologiasta. Muut pitävät ammattia ja tieteenalaa tylsänä. Itsehän kuuntelisin dinosaurusjuttuja oikein mielelläni! Nörttipilkka on tuttua muistakin sarjoista.

Väsyneeltä tuntuu myös se, miten Chandler kohtelee Janicea ja miten Guntheria dissataan.

Mikä on hyvää?

Tapa, jolla ystävyyttä kuvataan. Kuusikon välit ovat niin luontevat ja lämpimät, että haluaisi olla osa porukkaa. Näyttelijät olivat tosielämässäkin hyviä ystäviä, ja se näkyy myös sarjassa. Frendien kotona on kodikas tunnelma.

Feministi-Rachel. Rachel on ollut aina lempihahmoni, koska Jennifer Aniston on vain niin kaunis.Rachel on lisäksi napakka, ja kukaan sarjan henkilöistä ei todellakaan ryppyile hänelle. Rachel pitää tiukasti puolensa eikä anna kenenkään kohdella häntä huonosti. Hänellä on aina naseva vastaus vastassa sille, joka yrittää. Hän ei jää huonoihin suhteisiin.

Chandlerin ja Monican suhde. Ystävyydestä ja kumppanuudesta kasvaa kaunis liitto, ja on hyvä ratkaisu, että pariskunnalla ei ole mitään on-off-suhdetta vaan he pysyvät yhdessä siitä hetkestä, kun alkavat seurustella. (Rossin ja Rachelin tauot ja erot ovat tylsiä ja laiskaa käsikirjoittamista. We were on a break -lainia sanotaan ikoniseksi, mutta minusta se on sarjan laimeimpia vitsejä.)

Ja kyllähän vanhentuneesta ajatusmaailmasta huolimatta Frendit jaksaa myös naurattaa. Tilannekomiikka toimii edelleen paremmin kuin monessa muussa sitcomissa. Viimeisellä kaudella on nelisen jaksoa vähemmän kuin muilla kausilla, ja tuntui, että sarja loppui liian lyhyeen. Jäljelle jäi vähän haikea olo, ikävä ystäviä, huumoria ja Central Perkiä.