Joskus kirja on vain pakko jättää kesken, kun lukeminen ei etene ja houkuttelevammat teokset odottavat lukupinossa. Voin olla tyytyväinen itseeni: en tuhlannut aikaa sellaiseen, mitä ei tehnyt mieli lukea. Joskus on nimittäin ollut aika, kun luin jokaisen aloittamani kirjan loppuun vaikka väkisin.

Viime aikoina olen lopettanut näiden teosten lukemisen hyvän sään aikana:

1. Vaikka rakastan teatteria ja Antti Heikkisen Eila Roine -elämäkerran alussa on ihan hauskoja anekdootteja, melkein 600-sivuisen teoksen kahlaaminen läpi alkoi tuntua liian työläältä.

Elämäkerta alkaa Eila Roineen isästä, mikä on sinänsä perusteltua, mutta olisi valokeilaan voinut nostaa vain Eilankin. Ylimääräiset sata sivua korostavat turhaan kirjan luettelomaisuutta. Uusia nimiä ja vuosilukuja tulee lähes joka kappaleessa, ja Eilaan päästessä se alkaa jo kyllästyttää. Vaikka Heikkinen on taitava sanankäyttäjä, jään kaipaamaan laajempia kokonaisuuksia.

Taidan olla teokselle myös liian nuori, sillä monet kirjassa mainitut näyttelijät ovat minulle vieraita. Rakenteen tökkimisen lisäksi kirjan ongelma taitaa olla myös tapaus #itsnotyouitsme.

2. Luin, että Tove Janssonin romaani Rent spel sopisi hyvin luettavaksi lukioruotsitaustalla, mutta minun koulusvenskani ei nyt ihan riittänyt. Eteneminen oli todella hidasta, sillä jokaisella sivulla oli liikaa vieraita sanoja — ei siis riittänyt, että ymmärtää kokonaisuuden. Lukeminen oli työlästä, ja aloin ymmärtää opiskelijoitani, jotka helposti nappaavat Googlen kuvakääntäjän käteen ja kääntävät koko tekstin kerralla.

Luovutin parinkymmenen sivun jälkeen, mutta tavoitteenani on silti lukea ruotsinkielinen kirja vielä joskus. Ehkä täytyy selvittää, onko kirjastossa romaaneja selkoruotsiksi.

3. Mhairi McFarlanen kirjat ovat yleensä erinomaista luettavaa, mutta uusin, You Belong With Me, ei oikein lähtenyt etenemään. Teoksessa Edien ja Elliotin täytyy ratkaista, miten saada suhde toimimaan julkkis-tavisparina ja mannerten välisessä etäsuhteessa.

Tarina tuntui alkavan jotenkin keskeltä kaikkea, ja lähtökohta tuntui tosi laimealta, vaikka epäilemättä toisen osapuolen filmitähteys asettaakin rakkaudelle monenlaisia haasteita. Lukeminen oli nihkeää.

Kun menin Goodreadsiin lukemaan kirjan arvosteluja, opin, että teos onkin jatko-osa romaanille Tyttö muiden joukossa. No, ilmankos tarina tuntui siltä, että se olisi kaivannut hieman taustoitusta!

Pahinta tässä on kuitenkin se, että josssain vaiheessa pariskunnan nimet, Edie ja Elliot, alkoivat soittaa kelloja päässäni, ja tajusin, että olen kyllä lukenut sarjan ensimmäisen osan — ja aikanaan pitänyt siitä!

Luotan kuitenkin alkufiilikseeni ja jätän kirjan väliin. Vaikka jatko-osalla oli Goodreadsissa myös tykkääjänsä, sai se sen verran kritiikkiäkin, että palaan McFarlanen pariin sitten, kun hän julkaisee seuraavan teoksensa. Toivon mukaan se on oma itsenäinen kirjansa!

Mitä sinä olet jättänyt viimeksi kesken, ja miksi?