Marraskuun lukulista (ja miten kävi lokakuun kirjapinon)

Lokakuussa suunnittelin lukevani neljä kirjaa. Luinkin viisi, tosin kolme kirjaa listalta ja kaksi sen ulkopuolelta. Yksi teos jäi odottelemaan marraskuuta.

Lokakuun luetut:

Ruth Waren One Perfect Couple: jännittävä trilleri keskeltä valtamerta

Sarah Dunantin Kurtisaanin vuoteessa: koko kuun kestänyt projekti oli kuitenkin varsin viihdyttävä, sillä Dunant kirjoittaa historiallista fiktiota mukaansa tempaavasti

Kim Thúyn Emrakasta: voimakasta tekstiä Vietnamin sodasta — suosittelen

Anna Pölkin Metsien kaukainen sini: teos syrjäytti muut ja meni lukulistan kärkeen heti, kun sain sen kirjastosta, sillä olin odottanut sitä kovasti

Erling Kaggen Kaikki mitä olen oppinut naparetkilläni: filosofinen teos ei tehnyt suurta vaikutusta mutta oli ainakin nopealukuinen.

Kaiken kaikkiaan lukukuukausi oli hyvä, ja oli ihanaa myös miettiä, mitä haluaisin marraskuussa lukea. Siis,tervetuloa marraskuu ja uudet lukuhetket!

Olin kunnianhimoinen ja valitsin lukulistalle viisi teosta. Toivottavasti minulla on aikaa tarttua niihin kaikkiin!

1. Aloitin marraskuun todellisella lohtua syksyyn -romaanilla eli Laurie Gilmoren The Pumpkin Spice Cafélla. Teoksessa on kaikki täydellisen hyvän mielen romaanin elementit (uusi alku pikkukylässä, kahvila, persoonallinen kylänväki jne.) ja Gilmoren tytöt -henkiset päähenkilöt.

2. Seuraavaksi tartun todennäköisesti Micah Nemereverin These Violent Delights -teokseen, joka oli jo viime kuun TBR-pinossa. Olin todella harmissani, etten ehtinyt lukea sitä. Nyt on pakko olla sen aika! Uskon teoksen olevan laadukas ja mieleeni — ei ole mitään syytä, miksi se jäisi kummittelemaan lukemattomana hyllyyn.

3. Kelly Bishopin The Third Gilmore Girl kiinnostaaaaa! Gilmoren tyttöjen uusintakierroksella jo viidennelle kaudelle ehtineenä olen ihastellut sitä, miten sarjan taika vain kestää. Vaikka Bishopin teosta myydään selvästi nimenomaan Gilmore-yhteydellä, siinä näkyy nopealla selailulla olevan paljon muutakin. (En sitten tiedä, onko se hyvä vai huono juttu.)

4. Marraskuun pimeyden keskelle sopii varmasti myös ihanainen Joanne Harris ja Five Quarters of Orange (Appelsiinin tuoksu). Kirja on uudelleenluku, josta tietää, että sitä rakastaa.

5. Mari Mörön Kukkanuottasilla sisältää puutarhapakinoita. Jo keväällä kirjastosta lainattu teos ei kivasta aiheestaan huolimatta ole oikein houkutellut, mutta nyt senkin laina-aika alkaa lähestyä. Ehkä tekstejä voi lukea aina silloin tällöin yhden kerrallaan, ja parhaimmillaan teos voi viedä takaisin kesään niihin hetkiin, kun kykkii kasvilavojen luona kädet mullassa.

Sellainen lukulista! Tällä kertaa kirjat painottuvat englanninkielisiin teoksiin, mutta monia kiinnostavia kirjoja ei aina suomenneta tai ole vielä suomennettu.

Vaikuttaako vuodenaika siihen, mitä sinä luet?

Kulttuuri Kirjat

Anna Pölkki: Metsien kaukainen sini

Jotkut sanovat, että voisivat kuunnella Jukka Pitkäsen lukevan vaikka puhelinluetteloa — minä taas voisin lukea Anna Pölkin kirjoituksia puhelinluettelosta, niin taitavasti hän kirjoittaa. Pölkin teksti elää, kiehtoo, kiinnostaa aiheesta riippumatta. Toki Pölkin aiheet ovat mielenkiintoisia muutenkin: ikivihreät kirjat, leivonta, maalla asuminen, luonto ja opettajuus.

Metsien kaukainen sini (2024) kertoo kaikista yllä mainituista, mutta päiväkirjateoksessa on myös synkempiä sävyjä. Kirjoittaja kertoo sairaudesta, jonka kanssa hänen on opittava elämään: kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, joka vetää mielen syvyyksiin tai saa ihmisen maaniseen tilaan.

Mutta onneksi oli kirjat! Rakkaat ystäväni, jotka pysyvät vierelläni silloinkin, kun kaikki muu katoaa.”

Pölkki on L. M. Montgomeryn ja tämän sankaritarten ihailija. Molemmissa kirjailijoissa, Uuden Kuun Emilyssä ja Vihervaaran Annessa on samoja piirteitä, ja Pölkin tyyli kirjoittaa on hyvin samanlainen kuin Emilyllä. Tekstissä on samaa tummuutta kuin Emilyllä Runotyttö-sarjan myöhemmissä osissa, mutta myös yhtäläinen tapa kuvata luontoa, kirjoittamista ja kaikkea raikkaasti:

”Intoa aiheutti erityisesti se, että aloin malttamattomana odottaa kotiin pääsyä. Erityisesti odotin, että pääsen näkemään puutarhani! (Tekisi mieli laittaa vähintään kolme huutomerkkiä, mutta se on tyylitöntä.)”

Pölkki kirjoittaakin saavansa syvää tyydytystä siitä, että hioo lauseitaan äärimmäisyyksiin asti. On ironista, että heti seuraavassa kappaleessa on töksähtävä virhe: ”Kaikkein ihaninta autismi elämässäni on herkkyys aistia – -”.

Kirjassa on häkellyttävän paljon virheitä siihen nähden, miten kaunista kieli yleisesti ottaen on — onhan Pölkki lahjakas kirjoittaja ja ammatiltaankin äidinkielen opettaja. Välillä puhutaan haltiattaresta, välillä haltijattaresta; teoksessa aloitetaan kirjoittamaan (parempi: alkaa kirjoittaa, aloittaa kirjoittaminen); kongruenssi horjuu (käytetään monikkoa, kun pitäisi olla yksikkö, tai toisinpäin). Hämmästyin myös alkeellista oikeinkirjoitusmokaa kohdassa, jossa Pölkki kertoo hääpuvustaan, joka on ”ball qown- unelma”.

Jos olisin kirjailija, minua harmittaisi vietävästi.

Loppua kohden virheet tuntuvat vähenevän, ja lukija saa vain nauttia hienosta tekstistä, liikuttua ja myötäelää.

***

Olen aiemmin kirjoittanut Anna Pölkin teoksesta Kakkuja salaisesta puutarhasta. Leivoin kirjasta Metsien kaukainen sini -kakun.

Kulttuuri Kirjat