Yritin lapsena lukea Enid Blytonin Viisikko-sarjaa. Todella yritin, epätoivoisesti jopa, sillä olin kirjaimellisesti lukenut kaikki muut lasten- ja nuortenosaston kirjat. Viisikkoja olisi ollut hyllyssä houkutteleva rivi, mutta ne eivät vain ottaneet mukaansa. Neiti Etsivät olivat paljon parempia.

Nyt tutustuin Blytonin lastenkirjaklassikkoon Sata kirjaa ennen kuolemaa -haasteen myötä ja luin teoksen Viisikko ja aavejuna. Kirjassa Pauli, Anne, Dick, Leo ja Tim lähtevät telttailemaan nummille ja päätyvät pian tutkimaan, mitä hylätyksi luullussa junatunnelissa tapahtuu.

Se kitisee ja kolisee. Mutta se ei vihellä enää. Vanha Puujalka-Sam luulee, että se on aavejuna, koska kukaan ei kuljeta eikä ohjaa sitä. Älkää menkö tuonne alas. Se on paha ja vaarallinen paikka.”

Enää en ihan ymmärrä, mikä Viisikoissa mätti, sillä juoni kulkee mukavasti eteenpäin, vaikka sen käänteet ovatkin ilmeisiä. Varmasti lapsena seikkailujen parissa olisi saanut myös jännittää! Lisäksi kirja muistuttaa tyyliltään ja rakenteeltaan Neiti Etsivä -sarjaa, vaikka  muinoin jälkimmäistä pidinkin tasokkaampana.

Mahtavatko nykylapset lukea Viisikoita? Ainakin Kouvolan kirjastossa ne olivat edelleen paikallaan, eikä virkailijan tarvinnut hakea Aavejunaani mistään varaston uumenista. Vuonna 1946 julkaistun teoksen ajankuva tietysti kiinnittää modernin lukijan huomion: itsestään selvästi Anne sekä valmistaa ruoan että tiskaa samaan aikaan, kun pojat käyttävät senkin hetken seikkailuun. Toisaalta Blyton on tuonut kirjaan luontevasti Paulin (ei Paulan), ilman että siitä tehdään suurempaa numeroa.

Viisikoilla on myös yksi tärkeä rooli: sarja on ollut vuosikymmeniä lasten ja nuorten lukuinnon herättäjä ja ylläpitäjä. Siksi se on klassikko syystä.

Kuuluivatko Viisikot sinun lapsuuteesi?

***

Viisikko ja aavejuna -kirjassa syödään paljon, niin eväitä kuin päivällispöydän antimiakin, mikä ilmeisesti on tyypillistä muillekin sarjan osille. Minun lukueväänäni oli kanelinen laskiaispulla, jonka eteen ei tarvinnut nähdä suurta vaivaa mutta joka oli silti herkullinen.

Yleensä olen ehdottomasti kotona leivotun pullan kannalla, mutta tällä ohjeella oikaisemalla saa aivan kelpo tuloksen.

Osta valmiita korvapuusteja tai kanelikierteitä, pakasteesta tai paistopisteeltä. Vispaa 2 dl vispikermaa vaahdoksi. Lisää 1 tl vaniljasokeria ja 1/2 dl tomusokeria sekä purkillinen mascarponejuustoa. Vatkaa napakaksi vaahdoksi. Mascarpone saa aikaan sen, että vaahto ei leviä ja löysty vaan asettuu ja pysyy nätisti. Mascarpone-kermavaahto myös maistuu paremmalta!

Halkaise pullat ja levitä puolikkaalle haluamaasi täytettä (hillon kannattaja täällä). Pursota päälle reilu kiekura kermavaahtoa ja laita toinen puolikas kanneksi. Nam!