Ranskatarten hoikkuuden salaisuus

Asenneilmasto on nykyisin sellainen, että jos joku sanoo ääneen haluavansa laihtua, hän saattaa saada hyvinkin kriittistä palautetta. Eihän ole tervettä miettiä laihduttamista vaan pitäisi oppia rakastamaan omaa ylipainoista kehoaan. Jos sinä olet niitä ihmisiä, jotka näkevät punaista, kun puhutaan kilojen pudottamisesta, Mireille Guilianon Ranskattaret eivät liho ei todellakaan ole sinun kirjasi.

Varsinkin teoksen alussa kauhistellaan lihomista ja lihavuutta, ja kirjan kauneusihanne on selvästi hoikka nainen. Vastakkainasettelu USAn ja Ranskan ruokakulttuurin välillä on melkoista, ja jos olisin yhdysvaltalainen, saattaisin ehkä hieman jopa loukkaantua. Kirjoittaja ei myöskään ole ravitsemusterapeutti, mutta teos on ollut vuonna 2005 ilmestyessään aikaansa edellä: se kertoo, miten pysyä normaalipainoisena niin, että ruoasta voi nauttia ja siihen voi suhtautua rennosti. Kirjan mukaan samppanjaakin voi juoda lasillisen joka päivä!

Sinänsä teos ei tarjoa mitään uutta — ei mitään sellaista, mitä emme olisi jo naistenlehdistä kymmeneen kertaan lukeneet. Se kehottaa korvaamaan ruokavalion häiriköitä paremmilla vaihtoehdoilla, vähentämään pikaruokaherkkuja, lisäämään vedenjuontia, maustamaan terveellisiä ruokia jotta ne maistuvat paremmilta ja harrastamaan arkiliikuntaa, kuten kävelemään joka paikkaan. Kirjassa on kuitenkin lisänä ripaus ranskalaista eleganssia ja ajattelumallia sekä joukko hyvältä vaikuttavia reseptejä.

Ranskasta ei ehkä voi puhua ilman mielikuvaa tuoreista patongeista, ja niidenkin ohje kirjassa on. (Kirja ei sovi myöskään hiilarikammoisille.) Testasin reseptiä, ja patongeista tuli erinomaisia, vaikka olin leivontailtana hajamielinen ja tein useita virheitä.

Patongit

Ainekset (4 annosta)

1 tl
kuivahiivaa
5 dl
lämmintä vettä
2 tl
suolaa
10 - 12 dl
vehnäjauhoja
1
muna (sekoitettuna 1 rkl kylmää vettä)

Tee näin:

Liuota hiiva desilitraan 42-asteista vettä. Sekoita ja jätä 10 minuutiksi odottamaan.

Sekoita suola jauhoihin. Lisää hiivaliuos ja loput 4 dl vettä. Sekoita ja vaivaa. Peitä kostealla keittiöliinalla ja kohota noin tunnin ajan.

Litistä taikina nyrkillä ja jaa neljään osaan. Muotoile osat patongeiksi, siirrä uunipellille ja anna kohota kaksinkertaisiksi. Voitele muna-vesiseoksella ja tee pintaan vinoviiltoja terävällä veitsellä.

Kaada uuninkestävään vuokaan 4 dl vettä ja laita se 225-asteiseen uuniin patonkien kanssa kosteutta antamaan. Paista patonkeja 15 minuuttia, laske sitten lämpöä 200 asteeseen ja paista vielä 5 – 10 minuuttia, kunnes patongit ovat kypsiä. Jäähdytä ritilällä.

Minä mokailin reseptin noudattamisessa joka välissä. Lisäsin hiivan ensin koko nestemäärään eli viiteen desiin. Sitten unohdin vinoviillot, ja lopuksi patongit ehtivät olla jonkin aikaa uunissa, ennen kuin muistin oheen kuuluvan vesiastian. Ranskalaisherkuista tuli silti hyviä!

kulttuuri kirjat ruoka-ja-juoma
Kommentit (6)
  1. Hei, ihanaa! Muistin juuri, että olen lukenut teoksen joskus ja tehnyt nuo smat patongit – pitääkin tyypätä ne uudelleen! 🙂

    Minna

    1. Hauska, että juuri ne patongit meitä molempia houkuttelivat leipomaan. 🙂 Aion kyllä jatkossakin muistaa tämän reseptin, sen verran helppo ja herkullinen se on.

  2. Osaisinpa ranskaa, niin todellakin tutustuisin maan lehtikirjoituksiin kehopositiivisuuden tiimoilta!
    Kehopositiivisuudesta ja omien kilojen ylistämisestä ei ollut tietoakaan kun itse läksin valmistumisen jälkeen Ranskaan etärakkaani luokse ja täällä kotimaassa minut kyllä luokiteltiin varsin hoikaksi, kun painoin 55 kg ja olin 175cm pitkä…
    no Lyonissa ja varsinkin Pariisissa rakkaani seurapiireissä liikkuessa tunsin itseni norsuksi ja hurmaava puolisoehdokkaani asiasta jopa sivulauseessa mainitsikin, että ”you have gained some weight”.
    Nollakoon naisia olivat kaikki ystäväpiirimme madmoisellet!
    Mutta patongit menee testiin 😀

    1. Tuohan on perinteinen miss Suomi -mitta! Mitähän minä olisin, kun olen hieman painavampi ja 20 cm lyhyempi…? 😄

      Tosi kiinnostava kokemus kyllä sulla! Myös tuo kirjoittaja Guiliano näyttää kirjan kansiliepeen kuvassa hyvin sutjakalta. Olisi kieltämättä hauskaa tutustua ranskalaiseen ajatteluun vähän laajemminkin kuin muutamien yksittäisten kirjojen avulla. Harmi kyllä, minäkään en ranskaa hallitse.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *