Tampere on aina hyvä idea
… varsinkin silloin, kun Ratinan stadionilla esiintyy Hassisen Kone.
Vuonna -85 syntyneenä minulla ei ole ikinä ollut mitään mahdollisuuksia nähdä yhtyettä livenä, mitä olen usein harmitellut. Suomirockin kulta-aika, ja minä en ole ollut vielä edes elossa!
Tilanne korjaantui 30.7., kun koronan takia jo kaksi kertaa siirtynyt keikka toteutui viimein. Ja konserttiin oli lähtenyt muutama muukin…
Helsingin Sanomien arvion mukaan koko keikka oli musiikillisesti täyttä timanttia, ja toimittajan kanssa on helppo olla samaa mieltä. Ilta alkoi upeasti, kun bändi saapui lavalle Harsoisen teräksen alkutahtien soidessa, ja hittikimaraa saatiin kuulla lähes kaksi ja puoli tuntia.
Minulle mieluisimmat biisit ovat Hassisen Koneen lyhyen uran myöhemmillä levyillä, mutta oli mielenkiintoista seurata, miten jo valmiiksi mukana yleisö ollut syttyi siinä vaiheessa, kun keikan loppupuolella päästiin Täältä tullaan Venäjä -levyn antiin. Itse kun olen aina suosiolla skipannut sellaiset kappaleet kuin Reippaina käymme rekkain alle ja Syöksylaskijoita kaikki tyynni…
Albumin nimikappalekin soitettiin, mikä sai lähellä olleen kanssakuuntelijan kilahtamaan kunnolla: nykyisessä sotatilanteessa kun Venäjää ei saisi mainita. Loppukeikan mies huutelikin solvauksia ja kirosanoja ja Venäjä-mielipiteitä, mutta onneksi siinä vaiheessa biisejä ei ollut enää monta jäljellä. (Luonnollisesti on oikein vastustaa Venäjän aloittamaa sotaa — siitä ei kenelläkään varmasti ole kahta sanaa.)
Muuten keikka oli yksi parhaista ikinä, ja illan kruunasi vielä stadionin punaisellaan värjännyt auringonlasku.
Keikan lisäksi oli viikonlopun verran aikaa viettää Tampereella, ja Tamperehan on tunnetusti mahtava ravintolakaupunki. Ennen keikkaa haimme ruoan huippuherkullista vegeruokaa valmistavasta Muusasta (on siellä lihansyöjillekin ruokaa), ja sunnuntaina puolestaan päädyimme klassikkoravintola Tampellaan (kuvassa). Alkuruoaksi porkkanaa, pääruoaksi halloumisalaattia ja jälkkäriksi vielä ihanan kardemummainen ja voinen köyhä ritari.
Myös Muumimuseoon ehdin katsomaan syystä kehutun näyttelyn, jossa oli esillä aikajärjestyksessä Tove Janssonin muumikirjoja, piirroksia, luonnoksia sekä kiinnostavana yksityiskohtana Janssonia innoittaneita teoksia tämän omasta kirjahyllystä. Myös Tuulikki Pietilän rakentamat muumikuvaelmat ovat näytillä. Lahjapuodista tarttui mukaan Muumipapan urotyöt -kirja.
Toisena tuliaisena kotiin matkasi vielä Tallipihan suklaapuodin hurmaavia konvehteja. Tampere, toivottavasti nähdään taas pian!
Kiitos Tampereen ravintolavinkeistä, etenkin vegeravintoloiden suhteen, mutta toinen meistä syö kyllä lihaakin. Me olemme suunnittelemassa matkaa Tampereelle ja etsitään vinkkejä ravintoloista siellä. Viime kerrasta siellä päin on vierähtänyt niin kauan aikaa, että varmasti on avannut ovensa moni uusi ravintola Tampereella. https://www.rioni.fi/tampere
Ai että, suunnittelu on yhtä mukavaa kuin itse matkustaminenkin! Tuosta Muusa-ravintolasta on kokemusta kahdelta kerralta, ja ruoka on kyllä erinomaista. Tampellasta tykättiin myös kovasti. Tuo Rioni vaikuttaa myös hyvältä — pistän korvan taakse seuraavaa reissua varten. Herkullisia elämyksiä teille!
mmm… mie en jostain syystä halunnut katsomaan Hassisen Koneen 40-v juhlakeikkaa, vaikka rakastankin sekä bändiä, että entistä kotikaupunkia Tamperetta.
Jostain syystä nämä haudattujen bändien juhlavuosikeikat ovat minusta jotenkin rahastusta. Hassisen konetta suorastaan palvoin sen alkuaikoina, Joensuun tyttönä kävin keikoilla jo ennen valtakunnallista kuuluisuutta ja alkuaikojen biisit jonkinsorttista ”jumalansanaa” olivatkin.
Mutta 40-vuotta myöhemmin, kuusikymppisten esittämät nuoruuden voimabiisit ovat lähinnä vitsi. Varsinkin kun lavalle noustaan vain juhlavuoden keikoille.
Hyperventiloin toki edelleen esim. Rollareiden jaksamista, he kun ovat soittaneet PUTKEEN viimeiset 60 vuotta 😀
Ymmärrän tämänkin näkökulman. 😀 Tuota tosiaan harrastavat monetkin bändit: eivät ole tehneet uutta musiikkia yhdessä vuosiin (vuosikymmeniin), mutta vannoutunut fanipohja mahdollistaa jättikeikat säännöllisin väliajoin.
Vähän olen kade noista sun nuoruusvuosien keikoista. D:
Sietää ollakin, ne olivat järisyttävän hienoja!