Vuosi 2023: kaksitoista kiinnostavinta kirjaa

Ennen vuoden vaihtumista halusin vielä palata kirjavuoteen 2023. Katselin lukupäiväkirjaani ja mietin jokaisen kuukauden mielenkiintoisinta kirjaa: mikä lumosi tammikuussa, mikä herätti eniten tunteita lokakuussa? En valinnut välttämättä parasta kirjaa vaan jotain, mikä jäi syystä tai toisesta erityisesti mieleen. Mieleen palasi muistoja, ja valokuvia selaillessa näkyi hauskasti myös vuoden kierto.

Kuukauden kohdalla on aina linkki postaukseen, mikäli olen teoksesta kirjoittanut.

Tammikuu

Anni Kytömäen taidokas Margarita ihastutti herkällä kielellään ja luontokuvauksellaan. Lukemisen jälkeen olin mykistynyt.

Helmikuu

Kristin Hannahin Tomun ja tuulen maa on vaikuttava romaani ihmisen vaikutuksesta luontoon ja ihmisestä, joka joutuu luonnon armoille. Se on myös kertomus ihmiskunnan historiasta, joka tuntuu toistavan itseään vuosikymmenestä toiseen.

Maaliskuu

Karin Erlandssonin Koti on karun kaunis romaani Myrskyluodon Maijan hengessä. Se piirtää tuokiokuvan kymmenen ahvenanmaalaisnaisen elämästä eri aikoina, vuodesta 800 vuoteen 2019. Tuona aikana maailma muuttuu mutta ikävä ei: joku on aina lähdössä merille, ja joku jää aina kaipaamaan.

Huhtikuu

Alfred Lansingin Kestävyys kertoo epäonnistuneesta tutkimusmatkasta Etelämantereelle. Kirja kuvaa, miten meren ja jään armoille jääneet miehet selvisivät. Teosta lukiessa saa jännittää ja kauhistella.

Toukokuu

Henna Raatikaisen Kuinka baletti nousi jaloista päähäni on mielenkiintoinen teos baletista ja kaikesta siihen liittyvästä. Raatikainen kirjoittaa omakohtaisesti ja analyyttisesti. Teksti on nautinnollista luettavaa.

Kesäkuu

Prinssi Harryn Spare on kiintoisaa luettavaa muillekin kuin kuninkaallisten faneille. Harry kertoo tähänastisesta elämästään, äidistään, veljessuhteestaan ja elämänsä rakkaudesta, joita kaikkia media on julkisuudessa repostellut.

Heinäkuu

Minna Eväsojan Sensei — oppilaana Kiotossa on kiehtova teos Japanista, puutarhoista ja teetaiteesta. Eväsoja on taitava kirjoittaja, joka vie lukijansa haavematkalle Japaniin. Mukana on myös kuvia havainnollistamassa tekstiä.

Elokuu

J. D. Salingerin Sieppari ruispellossa on juoneton romaani teiniangstisesta Holden Caulfieldistä, joka ei ”tykkää mistään eikä kestään”. Holdenin hahmo on tavattoman taitavasti luotu, ja teos on klassikko syystä. Olo oli lukemisen jälkeen vaikuttunut ja liikuttunut.

Syyskuu

Ruth Waren Zero Days oli syyskuun ainoa luettu kirja, kiitos töiden alun ja koiranpennun. Teos on kyllä hyvä: kiihkeätempoinen, täyttä toimintaa oleva trilleri, jossa naisen täytyy todistaa syyttömyytensä miehensä murhaan.

Lokakuu

Martti Larnin Neljäs nikama on kirja, jota en olisi lukenut koskaan, ellei eräs opiskelijani olisi lukenut tätä kurssilla. Teos kertoo suomalaisen Jerry Finnin seikkailuista Yhdysvalloissa, jossa tämä muun muassa toimii valekiropraktikkona, joutuu vaikeuksiin naisten kanssa ja päätyy maankiertäjäksi ”hobojen” joukkoon. Suomalaisveijari tarkastelee amerikkalaisuutta lakonisen satiirisesti.

Marraskuu

Sophie Kinsellan The Burnout alkaa, kun päähenkilö Sasha palaa loppuun huonosti johdetussa työpaikassaan. Hän matkustaa lepuuttamaan hermojaan lapsuuden lomakohteeseen, jossa alkaa suorittaa palautumista tarkoitukseen tehdyn sovelluksen avulla. Kinsella kirjoittaa viihdyttävästi, mutta kuitenkin niin, että tekstissä on myös syvempi sanomansa.

Joulukuu

Terhi Forssénin Edelleen tässä on täynnä oivaltavia, puhuttelevia runoja, jotka ovat mieleeni. Runojen puhujina saattavat olla eri ammattiryhmien ihmiset haudan takaa, kuten

RAKENNUSMESTARI

jos ei ehdi / niin ei ehdi // noin ei ehdi / niin se vaan on

tai

YLIOPISTONLEHTORI

minun aikani meni opiskeluun / mutta kolme tohtorintutkintoa!

tai

VALOKUVATAITEILIJA

epävarmuuteni sai minut ottamaan kuvia kaksi / ensimmäinen onnistui aina paremmin.

Vuosi 2023 — lopputulos

Luin vuoden aikana yhteensä 57 kirjaa. Vaikka viihdyn parhaiten dekkareiden ja hyvän mielen romaanien parissa, huomaan tämän vuoden saldosta, että suurimman vaikutuksen tekevät ihan muut teokset. Voi olla, että ne erottuvat joukosta juuri siksi, että ne eivät ole tavallisesti kuluttamaani genreä, mutta ehkä voi myös päätellä, että lukemistoa on hyvä välillä laajentaa.

Hyvää kirjavuotta 2024 kaikille!