A niinkuin aamupala

Olen suunnitellut jo pitkään kirjoittavani aamupalasta ja sen syömisen tärkeydestä, mutta kummallinen pesänrakennusvietti on vienyt aikaani niin paljon, etten ole ehtinyt asettua tietokoneelle. Kuvasin jo aikaisemmin syksyllä muutamana aamuna aamupalani – kolme tyypillisintä aamuateriaani. Yhteen kuvaan mahtui myös ihanaa maalaismaisemaa, joka aukeaa keittiömme ikkunasta.

 

aamupalat top kolme

Yleensä keitän aamupalaksi kaura- tai neljänviljanpuuroa (ja kahvia!), jota höystän marjoilla, raejuustolla ja mehukeitolla. Mehukeiton olen viime aikoina keittänyt itse anopin tekemästä marjamehusta. Tiedänpähän tarkalleen mitä syön ja syötän lapselleni. Tietenkään silloin ei voi puhua sokerittomasta mehukeitosta, kuten monissa ruokavalio-ohjeissa suositellaan, koska itsetehtyihin mehuihin on yleensä lisätty sokeria, mutta anoppi laittaa sokeria melko vähän erityisesti niihin mehuihin, joita tuo meille. Ihanaa toisten ajattelemista! Moni ihmettelee tuota raejuustoa puurossa. Olen syönyt sitä puurossani niin pitkään, etten enää meinaa osata syödä ilman. Olen huomannut, että pelkkä puuro ja marjat ei pidä nälkää minulla, joten tarvitsen lisäksi proteiinia. Olen kokeillut tehdä puuron kaveriksi rahkasta, marjoista ja mehukeitosta smoothieta tai syönyt niitä muuten puuron rinnalla, mutta setti on niin iso, että erityisesti nyt raskausaikana olen saanut vain huonon olon aikaiseksi. 

Toisessa puurokuvassa on kauramannapuuroa tuoreiden puolukoiden ja mustikoiden kera, sekä lasi maitoa ja kupillinen karviaismarjoja. Kahvi on juotu jo puuroa keitellessä 🙂 Rakastan induktio-liettämme, jolla saa maitopuuronkin tehtyä nopsasti. Minulla on höyrykattilakin, jolla teen isot annokset esimerkiksi riisipuuroa, mutta minun ja esikoisen aamupuuron on oltava valmis vartissa, joten keitän maitopuuronkin tavallisessa paksupohjaisessa kattilassa poistumatta lieden ääreltä. Kauramannaryyneihin tutustuin sattumalta kaupan hyllyllä ja päätin kokeilla tutkittuani ravintosisältöä. Proteiinia 14,5 prosenttia ja ravintokuitua 8,8 prosenttia! Hiilareita tietysti myös reippaasti, 59,1 prosenttia. Kuiduissa ei pääse ihan kaura- tai neljänviljanhiutaleiden määriin mutta hyvä prosentti tuokin on herkkupuurolle  🙂 Käsittääkseni puuroksi keitettynä ravintoarvot hieman muuttuvat, mutta minulle riittää tällä erää tiedoksi raaka-aineiden sisällöt.  Maitoon keitettynä pitää nälän hyvin poissa pitkään ja minulle ainakin maistuu marjojen kanssa oikein hyvin. Toiset toki tykkäävät syödä hillolla tai sokerilla ja kanelilla, mutta ne ovat minulle oikein erikoiserikoisherkkuaamupalaan liittyviä juttuja, arkena herkkupuuroon kuuluvat marjat.

Toki syön aamuisin välillä myös leipää. Yleensä kyse on sellaisesta aamusta, jolloin herään paljon ennen esikoista enkä halua keittää puuroa kylmenemään suotta. Neiti ei ole kovin innokas leivän syöjä (kotona, mummoloissa kyllä syö), joten tarjoan hänelle aamuisin puuroa tai muroja. Isäänsä on tullut tässä asiassa, kummallekaan ei kovin iso aamiainen maistu ja monesti liian pian heräämisen jälkeen ei maistu ollenkaan. Mutta leipään palatakseni, pyrin päällystämään leipäni juuston ja leikkeleen lisäksi tuoreilla kasviksilla – yleensä kurkulla, tomaatilla ja salaatilla. Koska tämäkään setti  ei pidä nälkää kunnolla (vaikka tällä hetkellä jo yksi leipäviipale saa kahvin kanssa aikaan ähkyn), keitän kaveriksi yleensä kananmunan. Tai keitän kerralla useamman mutta syön yhden kerrallaan 😀 Tähänkin olen koittanut lisätä rahkaa marjoilla mutta ei vain maha vedä niin paljoa kerralla.

Juuri nyt, kun mahalla ei ole kuulemma tilaa enää kasvaa ylöspäin, eikä vauva ole vielä laskeutunut, on syöminen  niin aamulla päivällä kuin illallakin melkoista kikkailua. Tarpeeksi pitäisi syödä, helposti sulavaa suositellaan mutta paljon ei voi syödä kerralla. Tulee siis napsittua vähäsen ruokaa melko tiheään tahtiin, jotta ei tulisi ähky eikä heikotus. Jaan aamupalankin jälleen kotonakin ollessa kahteen osaan, kuten raskauden alussa töissä ollessani.

Mutta miksi se aamupala on yleisesti ottaen hyvä tapa? Aamupalan sanotaan olevan päivän tärkein ateria, koska se auttaa kehoa aloittamaan uuden päivän. Yöpaaston jälkeen verensokeri on matalalla ja keho tarvitsee energiaa. Mikko Rinta  kertoo kirjassaan ”Syö, liiku, kehity – Liikkujan ravitsemus käytännössä” (Fitra, 2015), että tutkimusten mukaan aamupalaa syövien on todettu onnistuvan paremmin painonhallinnassa. Aamupala katkaisee yöpaaston ja esimerkiksi koululaisella ja opiskelijalla parantaa asioiden omaksumista oppitunneilla.Ylipäänsä aamupala on säännöllisen ateriarytmin tärkeä palanen ja säännöllisen ateriarytmin tiedetään olevan terveyden ylläpidon kannalta keskeistä. Maikkarin Keventäjät Painonhallintapalveluun kuuluvan ”Keventäjän kirjan” (Tammi, 2008) mukaan joillakin jo pelkkä säännöllisen ateriarytmin luominen saa aikaan painon putoamista. Tästä ateriarytmi-asiasta olen ajatellut kirjoittaa tarkemmin erikseen.

Tiedän kuitenkin paljon ihmisiä, jotka eivät syö aamupalaa. Osa ei vaan pysty syömään. Miten teillä, syöttekö aamupalaa ja millaista syötte? Entä jos ette syö, miten päivän ruokailut rytmittyvät?  Kommentoikaa, jakakaa ajatuksia aamupalasta 🙂

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Liikunta

Äidin vapaapäivä

Tänään alkoi äitiysloma!! Sen kunniaksi olen viettänyt ensimmäistä kertaa pitkään aikaan päivää yksin kotona. Mies, esikoinen ja metsästyskoira lähtivät appiukkolaan metsästyshommiin (lapsi lähinnä nauttimaan ukin ja mummon jakamattomasta huomiosta) aamupalan jälkeen ja minä jäin paimenkoiran kanssa kotiin puuhailemaan rauhassa ”omia juttujani”. Edellisen kerran taisin päästää muun porukan matkaan ilman minua joskus talvella 😀 Keväällä kävin itse ystävän kanssa Fitfarmin Hyvinvointi-risteilyllä ja olin kaiken kaikkiaan kotoa pois kaksi yötä (hurjaa! 😀 ). Minulla ei ole sellaista varsinaista tarvetta omalle ajalle, joskus on ihan kiva käydä yksin lenkillä tai muuta pientä, joten harvoin tällaisia päiviä tulee vietettyä.

Noo miten olen päiväni viettänyt? Aloitin kodinhoitohuoneen siivoamisella – raivaamisella jos nyt rehellisiä ollaan. Se on ollut aikaisemminkin vauvan hoitopaikkana, iso pesuallas ja tarpeeksi pitkä ja valoisa taso ovat omiaan hoitopöydän paikaksi. Nyt se on kuitenkin ollut koirien ruokahommien ja remonttivehkeiden säilytyspaikkana ja kaaos oli kamala. Yök. Olisi ehkä pitänyt ottaa myös ”Ennen”-kuva… Hyökkäsin ensimmäisenä tason ja altaan kimppuun ja sain hoitopöydän rakentelun jo hyvälle mallille. Vielä en kaikkia pikkupyyhkeitä, pumpuleita ynnämuita pöydälle asetellut mutta pitäähän sitä nyt, kun mammalomakin alkoi, jotain olla jo valmiina 😉 

Tällaista sain aikaan:

img_0289.jpg

 

Tuon ihanan ja kätevän puisen hoitotason on aikanaan askarrellut äitini mies pikkusiskolleni ja se saa nyt jo viidennen käyttäjänsä 🙂 Unelmissani kodinhoitohuoneen taso jatkuisi takana näkyvän korkean pyykkikaapin tilalle, tai vastaavasti altaan toiselle puolelle, josta löytyy myös korkea kaappi. Olemme suunnitelleet kodinhoitohuoneen remontointia, mutta emme välttämättä asu tässä talossa enää niin pitkään, että se ehtisi toteutua. Jää  nähtäväksi 🙂

Tuohonhan ei nyt kovin kauaa mennyt ja suunnitelmissani olikin siivota tänään kaikki kodin laattalattialliset tilat eli kodinhoitohuoneen lisäksi kylppäri ja erillinen pikkuvessa. Tähän mennessä olen siivonnut kiiltäväksi myös kylpyhuoneen, katsonut tämän viikkoisen Toisenlaiset äidit -sarjan jakson ja ulkoillut kodin lähimaastossa koiran kanssa – ja nyt miekkonen ilmoitti, että ovat jo kotimatkalla! No kelloa katsoessa en ihmettele, päivä on hurahtanut tosi nopeasti puuhastellessa. Pakko oli kuitenkin istahtaa uudelleen alas, nimittäin syy tähän kotoiluun ennen äitiyslomaa muistuttelee itsestään… 

Olen siis ollut nyt parisen kuukautta sairauslomalla lähinnä selkäni takia. Vaivainen notkoselkäni on pysynyt yleensä hyvässä kunnossa liikunnan avulla, mutta alku- ja erityisesti keskiraskauden väsymys istumatyöhön yhdistettynä tekivät tepposet ja en jaksanut jumpata selkääni enää työpäivien jälkeen. Lisäksi istumatyö aiheutti supisteluja siihen malliin, että nämä kaksi asiaa yhdistettynä saivat neuvolan lääkärin määräämään minut kotihoitoon rytmittämään päivääni oman kunnon ja jaksamisen mukaan. Istu, makaa ja kävele, kaikkea vähän aikaa kerrallaan ja vuorotellen. Tällaisena puuhastelupäivänä, kun ei malttaisi millään asettua aloilleen, selkä vihoittelee erityisen paljon viimeistään näin iltapäivästä ja on pakko asettua aloilleni.

Koen, että fyysinen kuntoni on tällä hetkellä huono, koska en ole pystynyt jumppaamaan ja lenkkeilemään haluamallani tavalla. Lenkkeilen kevyesti, olen polkenut kuntopyörällä ja harrastanut sitä kuuluisaa arkiliikuntaa. Järki täytyy kuitenkin pitää kädessä ja tehdä tasan sen oman voinnin mukaan. Jumpata ehdin sitten synnytyksen jälkeen, nyt on tärkeää pitää ruokavaliolla olo hyvänä ja ylipaino poissa. Tästä syystä olenkin tässä blogissa nyt keskittynyt enemmän raskausajan ruokavalioon kuin liikuntaan, koska kyse on kuitenkin omasta matkastani hyvinvointiin – oppimisesta oman itseni personal traineriksi! Synnytyksen jälkeen siihen kuuluu sitten monenlainen liikunta ruokavalion lisäksi 🙂

 

Suhteet Oma elämä Mieli Raskaus ja synnytys