Neljän päivän työviikko?
Eilen oltiin taas mukavuusalueen ulkopuolella, kun pääsimme Petran kanssa hostaamaan ja juontamaan uuden Breyers protskujäätelön lanseeraustapahtumaa. Mukana oli myös ihana Pehkosen Tuija ja jotenkin hänen läsnäolo rauhoitti. Puheammattilainen kun on.
Haastattelimme Tuijaa tilaisuudessa rohkeudesta, itsensä voittamisesta ja hänen viimeisimmästä reissustaan: viiden viikon matkasta, jonka hän teki soolona maailman toiselle puolelle, Australiaan.
Aussit ovat varsinaisia trendsettereitä ja varsinkin heidän hyvinvointiskenestä voimme ottaa paljonkin oppia. Tuija kertoi havaintoja matkaltaan, jotka pistivät miettimään myös omia priorisointejaan; hyvinvointi ja liikkuminen on olennainen osa aussilaisten arkea. Muun muassa kaupat sulkevat ovensa klo 17, ja iltaa vietetään yhdessä perheen ja ystävien kanssa. Duuni ei määrittele heitä, eikä heidän onnellisuus ole kiinni siitä mitä tekevät työkseen.
Monet tekevät neljän päivän työviikkoa, jotta voivat ottaa lungimmin loppuviikosta; käydä patikoimassa, surffaamassa, mitä ikinä ja palautua kunnolla uuteen viikkoon.
Olen miettinyt paljon tätä neljän päivän työviikko -konseptia, kun siitä Juliaihmisen blogista ensimmäisen kerran luin. Okei, minulla ei ole lapsia, enkä aussilaisten tavoin surffaa tai patikoi, että “tarvitsisin” kolmen päivän viikonloppua.
Mulla on aika suomalainen mentaliteetti mitä tulee duunintekoon ja kyllä se vaan määrittelee paljonkin sitä mitä minä olen. Pidän tärkeänä sitä, että työni tuntuu merkitykselliseltä ja että siihen käyttämäni aika on mielekästä.
Juttelin aamulla poikaystäväni kanssa aiheesta, eikä neljän päivän työviikko ole mikään mahdoton ajatus. Olemme kummatkin yrittäjiä ja pystyisimme ihan hyvin lyhyempään työviikkoon. Itse kun määrittelemme omat duuniajat.
Emme kumpikaan tee töitä kasista neljään, mutta sen sijaan kiireisimpinä päivinä meileihin saatetaan vastata vielä puolen yön aikaan (ettei ne kasaannu seuraavalle päivälle) tai saatamme olla kiinni tapahtumissa viikonloppuisin. Eikä se lainkaan haittaa, päinvastoin. Voimme tarvittaessa pitää maanantait vapaana – ja pari kertaa olen niin tehnytkin.
Olen tällä hetkellä enemmän kuin tyytyväinen omaan työrytmiini, mutta voisinko antaa itsestäni vielä enemmän, jos pitäisin vielä parempaa huolta itsestäni? Palautuminen on ihan liian aliarvostettua meidän suorittamisen kulttuurissa ja sen oppii vasta silloin, kun on liian myöhäistä.
Hyvinvoinnin ja onnellisuuden peruspilarina on se, että osaa kuunnella itseään. Neljän päivän työviikko houkuttelee kovasti.
Tuija sanoi hyvin varatessaan viiden viikon reissuaan: varmasti jää jostain paitsi, mutta pitää uskoa siihen, että saa jotain enemmän tilalle.
Ja kai niitä kolmen päivän viikonloppuja voi ajatella samalla tavalla. Kun irrottautuu ja pitää huolta itsestään (eli tekee itselleen asioita ja palautuu kunnolla), niin pystyy myös arjessa antamaan itsestään niin paljon enemmän.
Ajatuksia neljän päivän työviikoista?
Kuvat: Didem
Asu ja kengät: Nelly.com
Paita: Gina Tricot
Vyö: Alyx
Lue myös:
Mistä tietää, että elää hyvää elämää?
Uusi aamurutiini
INSTAGRAM (@KRISELDA) / FACEBOOK / PINTEREST
