Äitinä minulle kaikkein tärkeintä on se, että lapseni nauttii elämästä
Aivan kuten minulla ja meillä kaikilla on myös lapsellani vain yksi elämä. Hänellä on vain yksi lapsuus. Äitinä en pysty kuvittelemaan mitään tärkeämpää asiaa kuin se että lapseni nauttii elämästään. Mikään ei tee minua äitinä onnellisemmaksi kuin se että näen lapseni nauttivan. Olevan iloinen ja onnellinen. Huoleton.
Elämästä voi nauttia myös niin, että kunnioittaa ja arvostaa muita ihmisiä. On kaikille hyvä ja ystävällinen. Elämästä voi nauttia niin, että kantaa myös vastuuta ja yrittää parhaansa. Näitä asioita lapseltani odotan ja edellytän – muuta en. Hänen ei tarvitse äitinsä tavoin olla kympin oppilas, ”kiltti poika” (niin että jää toistuvasti muiden jalkoihin ja kasvaa miellyttäjä-persoonaksi), tai yhtään mitään muutakaan ”ideaalia” tai täydellistä. Hän saa olla juuri sellainen kuin on. Harrastaa juuri sitä mitä haluaa – tai olla harrastamatta yhtään mitään. Minulle ei ole mitään väliä sillä mitkä hänen kiinnostuksenkohteensa tai toiveammattinsa ovat. Kunhan vain hän on onnellinen ja voi hyvin.
Haluan opettaa lapselleni että elämässä ei kannata jännittää yhtään mitään. Mikään asia ei ole stressaamisen arvoinen. Kaikessa ei tarvitse olla hyvä (parhaasta puhumattakaan) ja jokainen on jossain hyvä. Erilaisia taitoja ei tarvitse arvottaa keskenään. Koulu on vain koulua ja arvosanat vain arvosanoja (kyllä – näin sanoo entinen luokanopettaja!) Se että tekee parhaansa ja yrittää, riittää. Koulustakin voi nauttia ja iloita – itselle mieluisista oppiaineista, oppimisesta ja oivaltamisesta, kavereista ja yhdessäolosta. Jos matematiikka on vaikeaa niinkuin äidille se ei haittaa mitään. Ei haittaa. Ei hätää. Opetellaan yhdessä (eikä kaikkea edes tarvitse opetella ja osata).
Toki haluan myös opettaa lapselleni että asioille on aikansa ja paikkansa. Jokainen hetki ei ole sovelias pelleilyyn ja hauskanpitoon – läksyt tehdään, leikit siivotaan, kotitöissä autetaan vanhempia ja ruokapöydässä käyttäydytään asiallisesti. Mutta muutoin – nauti elämästä poikani. Pidä hauskaa, hulluttele ja hassuttele, juokse sateessa alasti, hypi villisti trampoliinilla, tanssi kuin kukaan ei katsoisi, naura sydämesi kyllyydestä, rakenna metsään maja, rummuta kattiloita, hyppää veteen pommilla, kuuntele täysillä lempimusiikkiasi, pukeudu hassuihin vaatteisiin, leiki merirosvoa ja astronauttia ja Rölliä ja hämähäkkimiestä. Leiki. Muista välillä myös huutaa ja riehua.
Sydämeni pakahtuu onnesta kun näen lapseni nauttivan. Kun näen hänen innostuvan. Kun näen hänen taivaansinisten silmien laajentuvan lautasiksi ilosta. Kun kuulen hänen nauravan tikahtuakseen. Kun näen hänen pomppivan ilosta ja melkein ratkeavan liitoksistaan. En tiedä mitään suurempaa ja lämpimämpää onnentunnetta. Minun onneeni riittää se, että lapseni nauttii elämästään. Ajattelee että onpa tämä maailma siisti paikka – huippua olla täällä!
En halua että lapseni kantaa aikuisten murheita harteillaan – hän ehtii kyllä saada omansa aikanaan. Emme katsele uutisia lapsen kuullen ja nähden. Emme puhu rahahuolista – rahasta ylipäätään – lapsen läsnäollessa. Yritän kiinnittää huomiota siihen, että murehdin, huolin ja stressaan lapsen kuullen mahdollisimman vähän. Tämä on eri asia kuin tunteiden peittely – tunteet, niin aikuisen kuin lapsenkin, saa näkyä ja kuulua. Voin kertoa lapselle että äitiä väsyttää, harmittaa, tai että äidillä ja isillä on eri mielipiteet jostain ja siksi keskustelemme ”tiukkaan” sävyyn. Perään voin lisätä ettei silti ole mitään hätää ja että kaikki on ihan hyvin. Kaikki järjestyy ja kaikesta selvitään. Mene rauhassa jatkamaan leikkejäsi.
Yritän ylipäätään kiinnittää huomiota siihen, miten puhun lapsen kuullen asioista, ihmisistä, elämästä ja maailmasta – mahdollisimman paljon positiivisia sävyjä, mahdollisimman vähän negatiivisia. Tuo setä on tosi kiva, onpa ihana vauva, äiti tykkää paljon äidin työstä, voi miten upea kukkakimppu, meillä on tosi mukavat naapurit, onpas Eevi sinulle hyvä kaveri – ja niin edelleen. Yritän nähdä lapsen läsnäollessa kauneutta ja hyvyyttä mahdollisimman paljon. Turvaa ja turvallisuutta. Iloisia ja onnellisia asioita. Rakkautta. Eikä minun edes tarvitse valehdella.
Tiedätkö sinä mistä oma lapsesi nauttii? Minun lapseni nauttii musiikista ja muskarista, tanssimisesta, saippuakuplista, poreammeesta ja uimisesta, mielikuvitusleikeistä, hurjista leikeistä, satujen kuuntelemisesta, pelleilystä, suklaakonvehdeista, makaronilaatikosta, juhlista ja ilmapalloista, isovanhempien seurasta, keinumisesta, dinosaurus – ohjelmista, Kissakahvilassa käymisestä, kavereiden kanssa hassuttelusta, hassujen selfieiden/melfieiden ottamisesta, trampoliinilla pomppimisesta, leikkimökki – leikeistä, muovailemisesta, maalaamisesta, puuhakirjoista, torven töräyttelystä, Pikku Kakkonen – pelin pelaamisesta, leipomisessa ja ruoanlaitossa ja imuroinnissa auttamisesta, vadelmista, vauvojen kanssa höpsöttelystä, metsäretkistä, retkistä ylipäätään. Ja monesta muusta. Näin ollen annan enemmän kuin mielelläni lapseni elämän koostua suurelta osin edelläkuvatuista asioista (ehkä suklaakonvehteja lukuunottamatta). Hän saa nauttia elämästään. Hän on lapsi vain hetken.
Ja – kun näen lapseni nauttivan elämästään minulta ei puutu mitään.
Ps. Allaolevan laulun sanat saavat minut itkemään – aina ja joka kerta.
Äiti jääköön nukkumaan, puuro lautaselle jää,ei estää saa, kun juostaan elämään.Täällä kuudenikäinen elää hetken jokaisen, tietämättään onnellinen olla saa.
Kun kuudenikäinen on jo kahdenkymmenen,
niin todeks muuttuu leikit lapsuuden.
Leiki, leiki lapsonen,
kaiken muuttaa huominen.
Opi siitä, minkä näytti eilinen.
