Kosketus on ollut minulle tärkeää jo ihan pienestä pitäen. Muistan halailleeni ja pussanneeni äitiä niin paljon että äitiä joskus hävetti. Muistan että saatoin kapsahtaa ventovieraan kaulaan ja muiskauttaa pusun ventovieraan poskelle (jälkimmäistä vain pikkutyttönä, toki). Muistan miten ihmeellisen ihanalta tuntui jos sain opiskelijoiden bileissä opiskelukaverilta hartiahieronnan- miten ihanaa oli se, kun joku halusi hetken ajan keskittyä vain minuun ja vain minulle hyvää tehdäkseen. Muistan kun sain 40v.- lahjana ystäviltäni lahjakortin 1,5h aromaterapeuttiseen hierontaan ja kuinka tuo puolitoistatuntinen oli taivas! Ihan alkuun alastoman vatsan ja pakaroiden hieronta tuntui ehkä hiukan oudolta, mutta jo muutamassa sekunnissa sain juonesta kiinni ja pystyin aidosti rentoutumaan sekä nauttimaan toisen ihmisen kosketuksesta. Muistan että olen aina rakastanut keski- ja eteläeurooppalaisten tapaa poskisuudella. Ja- usein vielä nykyäänkin saatan spontaanisti halata paitsi ystäviäni ja tuttaviani niin myös aikuisia oppilaitani. Parisen viikkoa sitten pyysin erästä artistia yhteiskuvaan ja kun hän laittoi kätensä vyötärölleni läikähti sisälläni lämpimästi (jollekin toiselle tuossa olisi ylitetty seksuaalisen häirinnän raja). Raskaana ollessani minusta oli mukavaa kun ihmiset koskivat vatsaani- koin että he samalla silittävät lastani, mikä tuntui kauniilta, hyvältä ja tärkeältä. Kosketus on minulle terapeuttista ja eheyttävää. Se ei riko henkilökohtaista tilaani eikä tunnu tungettelevalta vaan päinvastoin hyvältä ja lämpimältä- myös ihan vieraan ihmisen kosketus.

Me too- kampanjan aikana hiukan ärsyynnyin siihen liittyvästä sukupuolten vastakkainasettelusta – mielestäni vuonna 2021 kaikenlaisen vastakkainasettelun ajan pitäisi olla ohitse. En pidä miesvihasta siinä missä en naisvihastakaan. Uskon että miehen kosketus voi olla viaton siinä kuin naisenkin. Uskon että naisen kosketus voi olla vihjaava ja häirintää siinä kuin miehenkin. Uskon että voi olla olemassa kaltaisiani ihmisiä, myös miehiä, jotka vilpittömästi pitävät kosketuksesta ilman että siinä on mitään seksuaalista. Minun mielestäni koskettaminen on aina lähtökohtaisesti kaunista- ei rumaa tai rikollista. Merkityksellistä on (vain) se, että kunnioittaa toisen ihmisen rajoja ja henkilökohtaista omaa tilaa. Se että kunnioittaa ”eitä”, se että lopettaa pyydettäessä, se ettei toista ei- toivottua käytöstä. Tilanteet joissa olen itse kokenut toisen ihmisen kosketuksen epämukavana voi kohdallani laskea yhden käden sormilla. Ne liittyvät tilanteisiin joissa vieras mies on koskenut minua yllättäen, pakottaen/voimaa käyttäen, tai selkein seksuaalisin vihjein (tai vaikkapa ollen huomattavan epäsiisti tai tuntuvasti humalassa). Sensijaan minua ei ole haitannut tai loukannut vaikkapa kevyt taputus vyötärölinjan alapuolelle, vaikka ymmärrän että monelle tuollainen kosketus on liikaa ja väärin. Itse ajattelen niin, että kukaan meistä ei ole (tilannetajussaan) täydellinen tai virheetön. Olemme kaikki inhimillisiä ja erehtyväisiä. En jaksa elää elämää tuomitsevien lasien kautta kaikesta mahdollisesta loukkaantuen.  Paljon enemmän kuin epämukavia kosketuksia – paljon enemmän– olen saanut osakseni ihania, helliä, hyvää tekeviä, kauniita, voimaannuttavia ja parantavia kosketuksia. Uskon useimpien ihmisten tarkoittavan ja haluavan hyvää toista koskettaessaan.

Mielestäni kosketuksella on hirvittävän suuri voima. Halaus voi olla ihan huikean lohduttavaa. Silittäminen ihan huikean rauhoittavaa. Läheisyys ihan oikeasti lämmittävää. Meillä on mieheni kanssa tapana istua sohvalla useimmiten käsi kädessä. Samoin meillä on tapana antaa aina sekä lähtö-, että jälleennäkemissuukot. Pieniä suuria asioita. 8- kuukautinen poikamme ei ole koskaan ollut sananmukaisesti sylivauva siinä mielessä, ettei hän pikkuvauvana viihtynyt sylissä makuuasennossa eikä vieläkään nauti sylissä olosta jos istumme paikoillaan. Viljamin rakastama läheisyys on olla sylissä hali-asennossa silloin kun äiti tai isi kävelee- siinä hän viihtyisi varmasti vaikka tuntitolkulla. On tärkeää tietää minkälaisesta läheisyydestä toinen tykkää- lapsi, ystävä, puoliso. Uskon, tiedän, olevani sosiaalisesti riittävän taitava sekä tunne- älykäs (myös ”tuntosarvet” herkillä) etten ahdistele ketään liialla läheisyydellä tai koskemisella- kosken toista vasta kun hän on ensiksi koskenut minua, tai muutoin osoittanut minkälaisen oman fyysisen tilan tarvitsee.

Tämän postauksen myötä haastan toinen toisemme koskettamaan enemmän. Kosketus vapauttaa mielihyvä- hormoneja ja alentaa verenpainetta. Kosketus toimii siltana tilanteissa kun sanoja ei ole. Joskus kosketusta saattaa kavahtaa vain sen vuoksi ettei ole tottunut siihen. Suomalaisessa kulttuurissa koskettaminen ei ole kovin yleistä, mutta onneksi voimme itse luoda omat kulttuurimme. Onko ruudun toisella puolella muita hellyydenkipeitä- teitä jotka tykkäätte yhtä lailla paijata kuin olla paijattavana? Laitetaan hellyys ja hyvä kiertoon – en usko että sitä voi ikinä olla tässä maailmassa liikaa.

Uskon maailmaan joka on hyvä. Uskon ihmisten hyvyyteen. Olisi kamalaa elää uskoen mitenkään muuten.

Uskon kosketuksen voimaan ja kauneuteen.

Hellää ja hyväilevää viikonloppua jokaiselle!

Ps. Kosketuksen arvon tajuaa entistä paremmin nyt, nimeltämainitsemattoman pandemian ja sitä seuranneen eristyneisyyden ajan jälkeen.