Kirjoitan tämän postauksen itselleni tärkeästä asiasta, sydämen asiasta. Samaan hengenvetoon totean, että tietämykseni otsikon laajasta ja monitahoisesta aiheesta on rajallinen. Niinpä tekstini kumpuaa siitä tiedosta ja kokemuksesta mitä minulla on (pahoittelen jo nyt mahdollisia asiavirheitä toki toivoen ettei ainakaan räikeitä sellaisia ole). Jätän tarkoituksella postauksen ulkopuolelle lihantuotantoon liittyvän eläinten kohtelun yksinkertaisesti siitä syystä etten tiedä siitä tarpeeksi. Tiedän kuitenkin että on olemassa paljon maatiloja ja esim. teurastamoita missä eläinten kohtelu on ala-arvoista ja julmaa, kun taas toisilla (luomu)tiloilla eläimet saavat osakseen jopa rakkaudellista huolenpitoa, kohtuullisissa määrin vapautta ja ulkoilmaa, sekä ylipäätään mahdollisuudet onnellisen eläimen elämään. Asia erikseen on pohtia sitä, onko ihmisellä edes oikeus syödä eläimen lihaa tai valmistaa vaatteita ja jalkineita eläimen nahasta. Ilmankin pärjättäisiin- ihminen pystyy syömään täysipainoisesti, monipuolisesti ja terveellisesti kasvisruokavaliolla, eikä pukeutumisessa ole pakko hyödyntää eläinkuntaa. Olen itse useampaankin otteeseen harkinnut lihan syömisen lopettamista, ja vähentänyt sitä huomattavasti viime vuosien aikana (noin yhteen/kahteen lihapäivään viikossa), suosien kotimaista luomutuotantoa.

Tässä postauksessa haluan ensisijaisesti kyseenalaistaa ja kritisoida sitä eläinten hyväksikäyttöä ja kaltoinkohtelua mikä liittyy mm. turismiin (tiedättehän – norsuilla ratsastamiseen, tai valokuvien ottamiseen kahlittujen ja lääkittyjen tiikereiden kanssa jne.), eläinpuistojen ja sirkusten toimintaan, koiratappeluihin ja härkätaisteluihin, ja esim. hevosurheiluun, turkistarhaukseen (kukaan ihminen ikinä koskaan missään ei tarvitse turkiksia), kosmetiikan testaamiseen eläimillä, sekä lemmikkieläimen hankkimiseen vailla ymmärrystä kyseisen lajin/rodun ominaispiirteistä ja ilman tahtoa/kykyä ottaa lemmikki perheenjäseneksi jolle on aikaa kuten muillekin perheenjäsenille. Kaikkeen siihen toimintaan missä eläin on valjastettu ihmisen viihdyttämiseen, ja missä asetelma on selkeästi se, että ihminen on eläimen yläpuolella. Toimintaan missä eläin irrotetaan sen luonnollisesta elinympäristöstä, sen vapautta rajoitetaan (tai vapaus viedään kokonaan), sen ei anneta elää lajilleen tyypillistä elämää, ja kyseisessä toiminnassa käytetään hyväksi pelon ja kivun tuntemuksia. Ylläkuvaamani asetelma on täysin vääristynyt, sillä ihminen on jo aikojen alusta ollut osa luontoa ja tarvinnut luontoa selviytyäkseen. Eläin ei ole missään kohtaa tarkoitettu ihmistä varten, eikä varsinkaan ihmisen viihdyttämistä varten. Näiden syiden vuoksi ihmisen kuuluu kunnioittaa luontoa, ei hyväksikäyttää ja kaltoinkohdella sitä. Tämän kappaleen alussa luettelemani asiat ovat täysin turhia ja tarpeettomia, eikä niillä ei ole mitään muuta virkaa kuin ihmisten ”hauskuuttaminen” ja raha. Poikkeuksena mainittakoon eläinpuistot joissa tehdään merkittävää luonnonsuojelutyötä ja ehkäistään mm. uhanalaisten lajien sukupuuttoa, autetaan vahingoittuneita eläimiä, sekä huolehditaan eläinten mahdollisimman luonnonmukaisista elinympäristöistä. Toinen ääripää on esimerkiksi eräs Unkarissa näkemäni eläintarha josta mieleeni jäi noin kahden neliömetrin häkissä edestakaisin kävelevä silminnähden turhautunut ja kärsivä tiikeri.

Olen nähnyt kuvia joissa turistien viihdykkeeksi vangittuja norsuja tökitään piikeillä ja niiden jaloissa on metrin mittaiset kettingit. Koiratappeluiden tai härkätaisteluiden vääryyttä tarvitsee tuskin edes perustella. Toivoisin jokaisen ihmisen boikotoivan matkustellessaan kaikkea sellaista turismiin liittyvää rahastusta mikä aiheuttaa eläimille vain ja ainoastaan kärsimystä. On olemassa vaihtoehtoja elämyksellisiin kohtaamisiin vaikkapa villieläinten kanssa joissa eläintä ei vahingoiteta (kuten safarit – postauksen ensimmäisen kuva on äitini ottama juurikin safarilta).On olemassa paljon kohteita, joihin voi mennä katsomaan ja hoitamaan (villi)eläimiä, joita ei ole vangittu vaan ne on otettu väliaikaisesti ”huostaan” ja hoidettaviksi. Itseäni on erityisesti suututtanut myös uutisoinnit esimerkiksi tilanteista joissa eläintarhan hoitaja on tullut eläimen tappamaksi minkä seurauksena eläin tapetaan vaikka ihminen on ainoa syyllinen tapahtuneeseen(!) Mitä muuta voi edes olettaa tapahtuvan silloin kun vaistojen varassa elävä villieläin vangitaan ja sattuu vahinko?

Jokin aika sitten tapetilla oli – onneksi – yleisurheilun EM- kisojen esteratsastuskisoissa tapahtunut ratsastajan turhautuminen hevosensa pelokkaaseen käytökseen ja kieltäytymiseen hypätä esteitä. Ratsastaja käytti tilanteessa raippaa ja suhtautui muutoinkin aggressiivisesti hevosta kohtaan. Jo vuosikausia ennen kyseisen tapahtuman uutisointia olen monesti miettinyt miten luonnotonta ja julmaa hevosurheilu on hevosia kohtaan. En voi uskoa kenenkään hevosen erityisesti nauttivan vaikkapa juuri esteiden yli hyppäämisestä (pakotettuna ja tietyn radan mukaisesti), tai kilpaa juoksemisesta läpät silmillä raipan iskujen säestämänä. Tai sirkuksessa ”esiintymisestä” voimakkaan musiikin pauhatessa taustalla tehden temppuja ja liikkeitä jotka eivät ole hevoselle luonteenomaisia. Puhumattakaan oloista missä hevoset (kuten muutkin sirkuseläimet) joutuvat viettämään aikansa esitysten ulkopuolella. Aivan erityisen paljon punaista näin kun luin joitain vuosia sitten uutisen siitä, kuinka ravihevosta oli kuljetettu myrskyinen merimatka autokannella kuljetuskopissa, ja matkan aikana hevonen oli kuollut – joko järkytykseen tai loukkaantumiseen tai molempiin. Pohjatonta itsekkyyttä ja ymmärtämättömyyttä – ihmiseltä.

En voi myöskään ymmärtää susikannan harventamista tilanteessa kun susi ei ole tappanut tai vahingoittanut Suomessa yhtäkään ihmistä sitten vuoden 1882. Sensijaan esimerkiksi punkit ja ampiaiset ovat tappaneet lukemattomia. Luonnon ja eläinten ei kuulu sopeutua ihmisten elämään, vaan ihmisen kuuluu sopeutua luontoon ja eläimiin ympärillään. Ihminen ei ole ollut täällä ensimmäisenä (näin itse uskon), eikä ihminen omista planeettaa nimeltä Maa.

Maailmassa on myös, valitettavasti, erittäin paljon lemmikki-eläimiä jotka saavat osakseen täysin ala-arvoista ”huolenpitoa” omistajaltaan. Moni ottaa lemmikin ilman että sille on aikaa, tai ilman että ymmärretään hölkäsenpöläystä kyseisen eläimen lajityypillisestä käyttäytymisestä tai vaikkapa tietyn rodun tarpeista. Tästä esimerkkinä on koiriin liittyen mm. häkittäminen, (kuristus)pantojen käyttäminen (tästä voi aiheutua koiralle pysyviä kurkunpään vaurioita), yritykset vaientaa haukkuva koira (koira ei hauku ilman syytä, vaan esimerkiksi pelosta, innostuksesta tai vahtivietistä), nuuhkivan ja hajujen perässä innostuneen koiran vetäminen ja riuhtominen (jolloin koira todennäköisesti alkaa vetää yhä enemmän – sitäpaitsi, nuuskiminen ja kiinnostus hajuja kohtaa on koiran ”virka”), läheisyyden-, leikin- ja seurankaipuun rajoittaminen (koira on seuraeläin) jne. Kaikessa edellämainitussa on jälleen kerran kyse siitä, että ihminen haluaa sopeuttaa eläimen omaan elämäänsä, ihmisen elämään, ja saada lemmikistä ennenkaikkea viihdykkeen itselleen. Väärin. En tässä kohtaa edes viitsi mennä kaikkeen siihen väkivaltaan, mitä moni lemmikinomistaja lemmikkiään kohtaan käyttää (syystä että sydämeni särkyy jo pelkästä asiasta kirjoittamisesta). Raukka on se, joka käyttää voimaa itseään heikompaa kohtaan. Raukka on myös se, joka yrittää opettaa yhtään mitään yhtään kenellekään pelon tai kivun kautta.

Silloinkin kun ”äiti on vähän väsynyt” on koira yhä perheenjäsen.

Google analytics on kertonut minulle, että blogiani seuraa kuukausittain suhteellisen iso määrä ihmisiä. Tämän vuoksi haluan toisinaan kirjoittaa myös yhteiskunnallisista ja globaaleista aiheista, en ”vain” omasta elämästäni. On mielestäni järkevää hyödyntää se näkyvyys, mikä blogillani on. Jos vaikka yksikin blogini lukija saa ajattelemisen aihetta ylläkirjoittamastani  (ja sen kautta vaikka vain yhdenkin ihmisen toiminta muuttuu eläimiä kunnioittavammaksi) olen tyytyväinen!

On hyvä aloittaa edes jostain. On parempi tehdä edes jotain kuin ei mitään. Pienetkin teot ovat askel kohti parempaa. Miten paljon iloa eläimet meille tuottavatkaan. Miten kukaan eläin ei koskaan ole paha vaan toimii vaistojensa ja viettiensä varassa. Ihminen on pedoista pahin. 2021 luvulla on silkkaa tyhmyyttä ja moukkamaisuutta kuvitella edelläkuvaamani kaltaisen eläinten kohtelun olevan millään tavoin hyväksyttävää tai millään mittapuulla mitattuna oikein. Tehdään valintoja jotka kunnioittavat luontoa ja eläimiä. Aina kun voidaan, osataan ja ymmärretään. Ja silloin kun emme tiedä, osaa tai ymmärrä – otetaan selvää.

Eläinten hyväksikäytön ja kaltoinkohtelun on loputtava.

Ps. Mitä ajatuksia ylläkirjoittamani teissä herätti?