Isäsi – isisi– lähti tänään perinteiselle äijien reissulle Kuopion viinijuhlille. Paitsi että viinijuhlat on peruttu. Kuopiota ja äijäreissua kuitenkaan ei. Tämä on isällesi jo yhdestoista kerta. Ja ihan hyvä niin. Olen aiemminkin blogissani kirjoittanut siitä että uskon parisuhteessa yhteiseen aikaan, omaan aikaan, ja aikaan omien kavereiden kanssa. Toki itselleni tästä omasta ajasta tekee poikkeuksellisen se, että me olemme kanssasi ensimmäistä kertaa kahden sitten syntymäsi (muuta kuin iskän työpäivien keston)- olemme kahden aika tarkalleen kolme vuorokautta; neljä päivää ja kolme yötä, 72 tuntia. Mutta kyllä me pärjätään – äiti ja äidin poika. Jouduin tosin hiukan varmistelemaan pärjäämistämme sillä, että annoin koiran hoitoon vanhemmilleni (te kaksi yhdessä  – yksin – olette aikamoinen paketti huomioitavaa, hoidettavaa ja halittavaa). Ja sillä, että tein eilen mega-kauppareissun, jotta sain jääkaappiin itselleni selviytymispaketin näiden päivien ajaksi: oliiveja, fetajuustoa, salaattia, karpalovichyä (on siellä muutama siiderikin), kylmäsavuhärkää, tuorepastaa, yrttimarinoitua kanaa, sekä aineet maailman parhaaseen gluteenittomaan tonnikalapiirakkaan (mieheni ei syö tonnikalaa, joten teen kyseistä piirakkaa aina kun olen yksin kotona) ja kesän must have-herkkuihin eli kesärulliin (vaikkakin on vielä arvoitus miten rullailu onnistuu sinun kanssasi, kullanmurunen)!

Hän on täydellinen. Hän on Il Poston pizza ilta-auringossa. Fenkolisalamia, fior di latte mozzarellaa, tuoretta basilikaa ja tuoreita herkkusieniä. Hän on mieheni minulle eilen tarjoama ”miehen reissuunlähtöpizza”, jonka hankkimista tosin itse ehdotin sillä saan siitä näppärästi itselleni myös tämän päivän lounaan. Kätevää 4kk ja risat vauvan neljän päivän yksinhuoltajalle (vaikkakin, edelliseen kappaleeseen viitaten, minulla on kunnianhimoisia suunnitelmia myös tulevien päivien kokkailujen suhteen). Maistelimme lempi-pizzojamme eilen punaviinillä kilistellen (ilmassa saattoi jopa olla ihan hitusen romantiikkaa), samalla kun sinä keinuttelit itseäsi tyytyväisenä sitterissä silmiemme alla. Tykkäät seurata äidin ja isin ruokahetkiä.

Mitäs me sitten tehdään nämä päivät? Me lauletaan Kolme varista ja Pikkuiset kultakalat, me köllitään ja pussaillaan, me katsellaan kuvakirjoja, me jumppaillaan lattialla ja tanssahdellaan kotimme kahdessa kerroksessa, me halitaan – me rakastutaan ja rakastetaan. Kahdestaan. Oman jännitysmomenttinsa kahdestaan kotoilullemme toi isin viime viikonloppuna alkanut kesäflunssa, mikä tarttui minuun (tietenkin ja tottakai) sunnuntaina, ja minkä seurauksena kävimme molemmat koronatesteissä. Kiitos sektiokomplikaatiotani seuranneen nenämahaletkun laiton, oli testitikun survominen nenänsieraimen syövereihin itselleni pientä. Sivuhuomiona todettakoon tässä kohtaa, että se mikä ei tapa niin se todellakin vahvistaa (vaikka laulussa muuta väitetään), ja jälleen kerran sain todistaa sitä miten jostain pahasta seuraa jotain hyvää. Onneksi tulos oli negatiivinen meillä molemmilla. En ollut niinkään huolissani omasta puolestani vaan sinun, pikkuiseni. Pientä yskää tosin on viime päivinä valitettavasti ilmennyt sinullakin – tai sitten olet vaan taitava matkimaan äitiä!

Ja – onhan minulla omiakin hetkiä näiden päivien aikana. Hetkiä blogin kirjoittamiselle (näköjään), hetkiä istua saunan lauteilla ja köllöttää poreammeessa, hetkiä katsella elokuvaa (tai jalkapalloa – kyllä, seuraan kisoja jopa fanaattisemmin kuin mieheni) kera minttusuklaan ja lasillisen punaista. Nämä omat hetket ei tosin vedä vertoja, lähimaillekaan, sinun läheisyydellesi. Tämän olen äidiksi tulon jälkeen huomannut.

Ihanaa rakkaudentäyteistä pitkää viikonloppua meille!

Ps. Hänkin on täydellinen (maailman paras gluteeniton tonnikalapiirakka).

Pps. Ehkä parasta näissä miehen äijäreissuissa on se, että saan niiden jälkeen perinteisesti aina jonkin kosmetiikka- tuliaisen. Tänä vuonna tein aiheeseen liittyen toivelistan, perusteluna se, että yksi tuliainen ei tässä kohtaa enää riitä (kun hoidan vauvaa neljä päivää yksin toisen juhliessa neljä päivää). Listalla on mm. lempituoksuni deodorantti- versio, Nyxin poskipuna, TonyMolyn kasvonaamioita, sekä vapaavalintaisia kampaamotuotteita. Innolla odotan. Ja – sinä saat myös varmasti jotain ihanaa. Sen verran pystyin lukemaan isin kyyneleisiltä kasvoilta hänen hyvästellessä meidät.